Tästä tulikin pitkä kävelypäivä. Kahdeksan jälkeen lähdettiin meidän maalaishotellilta Vetrallasta ja vasta kuudelta oltiin Sutrissa. Maalaishotellin aamiaiselta ei kakkuja ja torttuja puuttunut, laskettiin, että buffet - pöydästä löytyi kuuttatoista erilaista makeaa leivonnaista!!! En pysty syömään yhtäkään leivonnaista heti aamulla, sääli.
Vetrallan kaupunkiin oli meidän yöpymispaikasta muutaman kilometrin kävelymatka. Ja kaupungissa oli kauhea härdelli päällä. Joku supertärkeä pyöräilykilpailu oli alkamassa. Meidän edellisen yön majapaikassakin oli yöpynyt näitä pyöräilijöitä. Selvästi iso juttu täällä, ilmeisesti joku Italian tour de France.
Vetrallan kaupungin jälkeen päivä käveltiin kivoissa maisemissa. Ensin tuli tammimetsää ja sitten hasselpähkinäviljelmiä.
Hasselpähkinäviljelmien välistä putkahti esiin jotain roomalaisaikaisia ja keskiaikaisia torneja. Historia putkahtaa esiin vähän joka paikassa.
Kolme kanadalaista naista piti evästaukoa tornien lähellä. Ihmettelivät sitä, että me kannamme itse kaikki tavaramme. He kulkivat pikkureppujen kanssa ja joku palvelu kuljetti heidän tavaransa aina seuraavaan majapaikkaan. 15 euroa/ kuljetus/hlö. Laskettiin, että meillä olisi tällaiseen kuljetuspalveluun mennyt kuusisataa euroa!!! Ei kiitos! Kannamme itse rinkkamme. Ja itse asiassa hyvää rinkkaa on parempi kantaa kuin huonoa reppua. Ja viikkojen mittaan rinkan painoon tottuu, eikä sitä enää huomaakkaan. Evästauko pidettiin Capranican kaupungissa. Sama pyöräkilpailuhärdelli jatkui täälläkin. Ihmiset odottavat useita tunteja tien reunalla, että näkevät kuinka pyöräilijät vilahtavat viidessä sekunnissa ohi. Capranican vanhan kaupungin puoli oli ihan autiona kun kaikki ihmiset oli uudemmalla puolella odottamassa pyöräilijöitä. Mukava tanskalaisvaeltajapariskuntakin oli saanut tartunnan tästä joukkohurmoksesta ja odotti pyöräilijöitä. Etenimme vanhaan kaupunkiin, joka kumisi tyhjyyttään vain kissat oli kaduilla, niitä ei pyöräily kiinnosta.
Capranican kaupungin jälkeen reitti kulki useita kilometrejä joen varrella, aikamoisessa lehtomaisessa viidakossa. Kasvillisuus oli tosi runsasta ja aina välillä kuului villisikojen ääntelyä, oink, oink. Jonkinlaista luonnonsuojelualuetta, mutta villisikoja täällä myös metsästetään.
Kun joenrantaviidakko viimein päättyi, edessäpäin kohosikin Sutrin kaupunki. Sympaattinen pieni kaupunki kukkulalla. Pieni arkeologinen etruskipolkukin olisi vielä ollut tarjolla, mutta oli jo tullut käveltyä ihan riittävästi tälle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti