perjantai 3. toukokuuta 2019

Monteriggioni - Siena

Pilvinen sää teki vaelluksesta tänään paljon kevyempää kuin eilisen kuumuudessa. Oltiin lähdetty maalaismajoituksesta aamulla vähillä eväillä, tosin kerrankin runsas aamiainen nautittuna. Villa nimisessä kylässä piti kuitenkin puolessa välissä matkaa olla kahvila. Tultiin Villaan. Ei näkynyt kahvilaa!  Hetken oltiin jo huolissamme, muutamalla tipalla kivennäisvettä ja ilman mitään ruokaa, ei mitenkään selvittäisi Sienaan asti. Onneksi kahvila kuitenkin löytyi!  Ei vain heti huomattu, kun ei mikään tavallinen kahvila ollutkaan, vaan jonkun yhdistyksen ylläpitämä ja maksu ostoksistakin oli donativo eli haluamansa summan sai lahjoittaa.
Maisemat Sienaa lähestyttäessä olivat kyllä kauniita. Maaperä muuttuu väriltään hyvin punaiseksi ja kontrasti vihreän luonnon ja punaisen maaperän välillä on jännittävä. Ja sitten noita linnoja ja suosikkikukkiani unikoita.
Sienaan tuloa jo alettiin kovasti odotella. Kaksi nuorta saksalaista poikaa käveli kahvilalta asti aikalailla samaa vauhtia meidän kanssa. Ylämäissä pojat painattivat ohi ja alamäissä me taas painatimme poikien ohi.
Sienaan tulo olikin vähän yllättävä. Ei mitään dramaattista, kaupunki näkyy jo kaukana silhuettina, mutta sinne vaelletaan vielä useita tunteja. Ei, vaan tupsahdimme vain esikaupunkialueelle. Loistavaa, ettei tarvinnut minkään automarketti -tai teollisuusalueen läpi taivaltaa, mikä usein on harmina isojen kaupunkien liepeillä.
Vanhaan tuttuun unkarilaisten vaellusporukkaankin törmättiin vielä kaupungissa.

Siena on kyllä mielenkiintoinen kaupunki, vaikka vaellusreissuilla nautimmekin enemmän olostamme pienissä ja vähemmän tunnetuissa paikoissa. Kulttuurimatkailua ja vaellusmatkailua on joskus vaikea yhdistää. Kun on kävellyt koko päivän, ei millään jaksa enää lähteä kiertämään esimerkiksi johonkin museoon, vaikka se sinänsä olisi hyvinkin kiinnostava. Asian voisi tietysti ratkaista jäämällä useammaksi yöksi kiinnostaviin paikkoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti