La Storta - Rooma/ Vatikaani

La Stortasta kirjoitti eräs blogin pitäjä, että se ei ole erityisen mielenkiintoinen alue. Olen kyllä samaa mieltä, varsin ankeaa esikaupunkialuetta, ilman sen kummempia nähtävyyksiä. Mentiin aamulla La Stortasta junalla noin viisi kilometriä eteenpäin kohti Roomaa, Monte Mariolle. Näin vältettiin viiden kilometrin kävely erittäin vilkasliikenteisen tien pientareella. Tuntui että väli ei olisi ollut pelkästään ikävä, vaan myös hengenvaarallinen. Monte Mario ( ilon vuori) on se alue, josta muinaiset pyhiinvaeltajat ensi kertaa näkivät Rooman. Siitä nimi.

Monte Mariolta löytyy myös suojeltu puistoalue, jonka läpi myös Via Francigena kulkee.

Alaspäin Monte Mariolta kuljettiin kevyesti. Kaupungin melu kuului kokoajan enemmän ja enemmän.

Vatikaanin Pietarin kirkolle päättyy Via Francigena. Onhan se kieltämättä upea paikka, vaikka ihmismäärä on aina yhtä tyrmäävä.

Rooman hulinaan me ei tällä kertaa haluttu jäädä, vaan lennettiin pitkältä polulta kotipoluille jo samana iltana. Via Francigena oli kolmas pitkä vaellus Italiassa, jonka olemme vaeltaneet. Jos on kiinnostunut kulttuurista, museoista ja historiasta, reitillä on paljon koettavaa. Meidänkin välille osui monta kiinnostavaa kaupunkia. Muita vaeltajia näkee mukavasti, vaikka minkäänlaista tungosta vaeltajien suhteen ei ole. Kovin erämaassa ei kuljeta, luonnosuojelualueilla jonkin verran. Parhaimpana jää mieleen kivat kohtaamiset muiden vaeltajien kanssa sekä muutamat jännittävät kaupungit kuten Radicofani ja Viterbo. Buen camminato, arrivederci!

Campagnano di Roma - La Storta

Pitkästä aikaa hyvä aamiainen ja lähdettiin pirteinä kävelemään kohti Formellon kaupunkia. Polku kulki Madonna del Sorbon luostarin kautta.

Edessäpäin vanhempi nainen selitti kiihkeästi jotain nuoremmille vaeltajille. Sehän oli Torinosta lähtenyt vanhempi nainen ( nyt tiedettiin jo hänen nimensäkin, Emanuela). Emanuela selitti kuinka hän oli yöpynyt hostellissa kahden Parmasta vaeltamaan lähteneen vanhemman miehen kanssa ja kun he olivat käyneet illallisella, kaikki heidän tavaransa oli pengottu ja toiselta mieheltä varastettu puhelin. Emanuela käveli todella vaikeasti ja hitaasti ja luostarin pihalla näimmekin, että joku ystävällinen nainen oli ottanut hänet auton kyytiin. Niin kiihkeästi kuin Emanuela olisikin halunnut kävellä koko matkan Torinosta Roomaan, hänen oli tunnustettava itselleen, että hänen jalkansa olivat eri mieltä pään kanssa. Formellon kaupungissa jäätiin San Lorenzon baariin odottelemaan Timoa ja Tanjaa, joiden kanssa oli sovittu, että nähdään täällä. Timo ja Tanja olivat näihin aikoihin liikkeellä täällä Lazion seuduilla. Oli tosi mukavaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja suomalaisia.

Saatiin sitten vielä Timolta ja Tanjalta kyyti La Stortan kaupunkiin meidän hotellille. Kiitos!  Miten nopeasti matka sujuikaan autolla. Mukava tanskalaisvaeltajapariskuntakin majoittui vielä samaan hotelliin meidän kanssa.

La Storta on jo melkein Rooman esikaupunkia. Huomenna kävellään Roomaan ja illalla lennetään jo kotiin.

Sutri - Campagnano di Roma

Tämä päivä oli sitten se pakollinen sadepäivä. Tähän asti on onnistuttu sateet välttämään kuin ihmeen kaupalla, mutta tänään sade alkoi puoli yhdeltätoista ja jatkui sitten ikävän tasaisesti koko päivän. Ennen sateen alkua ehdittiin sentään hetki ihmetellä etruskien hautoja Sutrissa.

Tätä sadepäivää piristi myös muutama mukava jälleennäkeminen. Aamiaisella tavattiin taas pitkästä aikaa vanhempi, Torinosta lähtenyt italialaisnainen, joka nähtiin aikoinaan ensimmäisen kerran kolmantena vaelluspäivänämme. huhtikuun puolella! Siitä tuntuu jo olevan iäisyys. Sisulla jaksaa varmasti vanha rouva Roomaan asti. Etruskien hautojen jälkeen eksyttiin pariinkin otteeseen reitiltä. Välillä merkinnät kaupungeissa ovat tuskastuttavan huonoja. Sade alkoi ja Monterosin kylässä, ensimmäisessä baarissa ei paljon muita ollutkaan evästauolla kuin vaeltajia. Amerikan tyttö Sheya, sateesta huolimatta iloisena ja tanskalainen mukava pariskunta ja vielä tanskalaiset vanhemmat naisetkin. On aina hurjan iloista nähdä tutuksi tulleita vaeltajia ja kuulla mitä kaikkea on tapahtunut sillä välin kun ei ole nähty. Ollaan kuin samaa perhettä. Meidän lounas baarissa jäi surkeaksi. Kasvissyöjät saivat tyytyä nyt perunalastuihin ja olueeseen.

Matka jatkui sateessa. Kuljettiin luonnonsuojelualueella, vesiputouksia, vehreää metsää ja nähtiin jopa villisika!  Kuvien otto jäi ikävä kyllä sateen vuoksi vähäiseksi. Nyt odotellaan illallista viihtyisässä hotellissa ja mikä iloinen yllätys meille nälkäisille kasvissyöjille. Tämän hotellin ravintolassa on aivan oma ruokalistansa menu vegano!!

Vetralla - Sutri

Tästä tulikin pitkä kävelypäivä. Kahdeksan jälkeen lähdettiin meidän maalaishotellilta Vetrallasta ja vasta kuudelta oltiin Sutrissa. Maalaishotellin aamiaiselta ei kakkuja ja torttuja puuttunut, laskettiin, että buffet - pöydästä löytyi kuuttatoista erilaista makeaa leivonnaista!!!  En pysty syömään yhtäkään leivonnaista heti aamulla, sääli.

Vetrallan kaupunkiin oli meidän yöpymispaikasta muutaman kilometrin kävelymatka. Ja kaupungissa oli kauhea härdelli päällä. Joku supertärkeä pyöräilykilpailu oli alkamassa. Meidän edellisen yön majapaikassakin oli yöpynyt näitä pyöräilijöitä. Selvästi iso juttu täällä, ilmeisesti joku Italian tour de France.

Vetrallan kaupungin jälkeen päivä käveltiin kivoissa maisemissa. Ensin tuli tammimetsää ja sitten hasselpähkinäviljelmiä.

Hasselpähkinäviljelmien välistä putkahti esiin jotain roomalaisaikaisia ja keskiaikaisia torneja. Historia putkahtaa esiin vähän joka paikassa.

Kolme kanadalaista naista piti evästaukoa tornien lähellä. Ihmettelivät sitä, että me kannamme itse kaikki tavaramme. He kulkivat pikkureppujen kanssa ja joku palvelu kuljetti heidän tavaransa aina seuraavaan majapaikkaan. 15 euroa/ kuljetus/hlö. Laskettiin, että meillä olisi tällaiseen kuljetuspalveluun mennyt kuusisataa euroa!!!  Ei kiitos!  Kannamme itse rinkkamme. Ja itse asiassa hyvää rinkkaa on parempi kantaa kuin huonoa reppua. Ja viikkojen mittaan rinkan painoon tottuu, eikä sitä enää huomaakkaan. Evästauko pidettiin Capranican kaupungissa. Sama pyöräkilpailuhärdelli jatkui täälläkin. Ihmiset odottavat useita tunteja tien reunalla, että näkevät kuinka pyöräilijät vilahtavat viidessä sekunnissa ohi. Capranican vanhan kaupungin puoli oli ihan autiona kun kaikki ihmiset oli uudemmalla puolella odottamassa pyöräilijöitä. Mukava tanskalaisvaeltajapariskuntakin oli saanut tartunnan tästä joukkohurmoksesta ja odotti pyöräilijöitä. Etenimme vanhaan kaupunkiin, joka kumisi tyhjyyttään vain kissat oli kaduilla, niitä ei pyöräily kiinnosta.

Capranican kaupungin jälkeen reitti kulki useita kilometrejä joen varrella, aikamoisessa lehtomaisessa viidakossa. Kasvillisuus oli tosi runsasta ja aina välillä kuului villisikojen ääntelyä, oink, oink. Jonkinlaista luonnonsuojelualuetta, mutta villisikoja täällä myös metsästetään.

Kun joenrantaviidakko viimein päättyi, edessäpäin kohosikin Sutrin kaupunki. Sympaattinen pieni kaupunki kukkulalla. Pieni arkeologinen etruskipolkukin olisi vielä ollut tarjolla, mutta oli jo tullut käveltyä ihan riittävästi tälle päivälle.

Viterbo - Vetralla

Kiva oli taas aamulla keitellä "omassa" keittiössä kahvia. Ei ollut muita majoittujia tässä b&bssä ja saimme hääräillä omatoiminutella-aamiaisemme ihan omassa rauhassa.

Viterbon kaupungista Via Francigenalle löytäminen olikin sitten varsin hankalaa. Usein isoissa, sokkeloisissa kaupungeissa saa pää pyörällä etsiä reittiään ulos kaupungista. Kun Via Francigena -kylttejä on maaseudulla vähän joka tolpassa, vaikka minkäänlaista eksymisen mahdollisuutta ei muutenkaan ole, niin kaupunkien keskustoissa niin loistavat poissaolollaan. Tunnin verran lopulta etsimme ja löytyihän se ulospääsy kaupungista Via Cava di Sant' Antonio. Olikin hieno tie!  Kallioon louhittu muinainen etruskien tie. Älkää kysykö miksi etruskit louhivat tiensä kallioon (vaikuttaa vaivalloiselta) ehkä se oli joku puolustuksellinen juttu.

Salaperäiset etruskit ovat jättäneet jälkensä ei vain teihin, vaan myös näihin erikoisiin paikannimiin. Esimerkiksi huominen kohde Sutri. Muinaisten etruskien kielelle ei tiettävästi ole löydetty yhtään sukulaiskieliä. Edellisen yön sade oli jättänyt jälkensä polkuummekin. Haastavia vesistöjen ylityksiä tuli eteen aina silloin tällöin. 

Päivästä tuli sattumalta hiukan suunniteltua lyhyempi, sillä Vetrallasta olikin yllättävän hankalaa löytää majapaikkaa. Siksipä majoitumme maalle noin puolitoista kilometriä ennen Vetrallaa. Tämä sitten tietää lisää pituutta huomiselle taipaleelle Sutriin.

Montefiascone - Viterbo

Montefiasconessa etsittiin sunnuntai - aamuna auki olevaa kauppaa, jotta olisi voitu ostaa eväitä. Lopulta auki oleva kauppa löytyikin sitten polun varrelta jo melkein kaupungin ulkopuolelta. Tanskalainen pariskunta lähti melkein samaa matkaa ja amerikkalainen tyttö Sheya oli löytänyt matkaseurakseen ecuadorilaisen kaverin luostarilta. Kaveri ihmetteli kävelijöitä ja päätti lähteä kokeilemaan yhden etapin verran, vaikka olikin tullut vain tapaamaan tätiään luostarille. Alkumatkasta kuljettiin pääosin roomalaisaikaista Via Cassiaa. Ihmeen hyvässä kunnossa on tie edelleenkin.

Ennen Viterbohon saapumista oli yksi polun varren mukavimmista yllätyksistä. Terme del Bagnaccio. Kuumavesikylpylä! Vulkaaninen maaperä tuottaa kuumaa vettä kylpijöiden iloksi. Ja meille vaeltajille sisäänpääsy oli vielä kaiken lisäksi ilmainen. Tämä on vanhaa perua, Roomaan matkaavien pyhiinvaeltajien oli päästävä virkistäytymään ja puhdistautumaan. Eikä kyllä ollut pahitteeksi nykyajan vaeltajillekaan. 

Kuumavesialtaita oli kaikkiaan kuusi ja nautinto olisi ollut täydellinen ellei taivaanrannassa olisi kokoajan jyrähdellyt lähestyvä ukkonen. Oli jatkettava kuumavesiallasloikoilujen jälkeen kohti Viterbota, paavien kaupunkia. 

Viterbo osoittautui suuremmaksi ja hienommaksi kaupungiksi kuin kuvittelimmekaan. Eikä se ukkonenkaan, jyrähtelystään huolimatta sitten tullutkaan niskaamme, vaan selvittiin kaupunkiin lähes kastumatta. 

Majoituttiin mukavaan b&b majoitukseen kaupungin vanhimpaan osaan. 

Bolsena - Montefiascone

Oli kiva vaelluspäivä. Aamuvarhaisella laskeuduttiin alas Bolsenan kaupunkiin. Mukava pieni kaupunki linnoituksineen järven lähellä.

Bolsenasta lähdettiin kohti Montefiasconea, joka on saman Bolsenan järven rannalla. Ei tietenkään menty mitään rantaa pitkin helposti, vaan ylös ja alas jatkuvasti. Mutta metsä ja niityt oli kauniita ja rauhallista seutua. Tanskalainen pariskunta, sekä San Franciscolainen pariskunta nähtiin aina silloin tällöin. Jalkavaivoista näyttivät kärsivän. Olen sitä mieltä, että lenkkarit eivät ole pitkien vaellusten jalkineet, vaan hyviin vaelluskenkiin kannattaisi panostaa.

Roomaan on matkaa enää 100 kilometriä! Yöpaikkana Montefiasconessa on San Pietron luostari, joka tarjoaa kahden hengen huoneita edulliseen hintaan. 

Taas ollaan alueella, joka on kuuluisa viineistään. Montefiascone, citta del est!est!!est!!!Vaeltajat kokoontuivat keskeisellä paikalla olevalle terassille. Viini olikin erinomaista, mitä ei ikävä kyllä ollut nunnien illallisella tarjoama. 

Acquapendente - Bolsena

Tätä vaelluspäivää koristivat keltaisena ryöppyävät piikkihernepensaat sekä Lago Bolsenan eli Bolsenan järven ilmestyminen näkyviin. Aamulla Acquapendentessä oli toripäivä ja vähän haikeana silmäilin edullisia pellavamekkoja, mutta rinkkaan ei kyllä mahdu mitään ylimääräistä. Kävely sujui helposti puolimatkan kaupunkiin tasaisten peltoalueiden ja piikkihernepolkujen kautta. San Lorenzo Nuovon kaupunki on nimensä mukaisesti uusi kaupunki, 1700- luvulla rakennettu.

Tiedettiin, että on syötävä runsas lounas, sillä seuraavassa majapaikassamme Ostellossa ei olisi mitään ruokailumahdollisuutta ja vuorella sijaitsevasta Ostellosta olisi järven rannalla sijaitsevaan Bolsenan kaupunkiin matkaa kolmisen kilometriä. Kuuden kilometrin iltalenkki hurjine korkeuseroineen ei oikein houkutellut. 

Kaupungin toiselta laidalta tulikin jo näkyviin Bolsenan järvi, joka on syntynyt tulivuoren kraateriin. 

Bolsenan kaupunki on järven rannalla, mutta varaamamme Ostello majoitus oli jokusen kilometrin ennen kaupunkia ja vuorelle kapuamisen päässä. Kauniiden kukkaketojen kautta. 

Ostellossa ei ollut ketään. Soitettiin isännälle, joka tulikin Bolsenan kaupungista autolla, avasi ovet, ei olisi tajunnut ottaa maksuakaan, ellei rehellisinä olisi informoitu häntä, että emme ole maksaneet majoitusta luottokortilla etukäteen niinkuin hän luuli. Isäntä palasi takaisin kaupunkiin ja me majoitumme tilavasti kaksin tyhjään Ostelloon. Maisemissakaan ei ole valittamista. Järvinäköala ja kaukana näkyy huominen kohde Montefiasconen kaupunki.