Sateen uhka leijui päällä koko ajan. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen alkoikin sataa ja ukkostaa. Buonconventon kylästä löytyi onneksi kiva kahvila, jonne jäätiin odottamaan sään paranemista. Sisään pelmahti myös neljä venäläistä vaeltajaa. Venäläisiin ei yleensä juurikaan törmää vaelluksilla. Varsin kielitaidottomia ja happaman oloisia olivat nämä venäläiset. Johtuiko sitten sateesta vai mistä. Pitkillä vaelluksilla on ihan varmaa, että jossain vaiheessa sataa, mutta siihen on vain mukauduttava. Sade taukosi ja jatkettiin matkaa. Venäläiset tulivat perässä. Kolmella kevyet lenkkarit, yhdellä kävelykengät! Sen verran saimme selville, että olivat tänään kävelemässä vielä Quirico d'Orciaan, jonne oli vielä huomattavasti pidempi matka kuin meillä. Ihmeteltiin vähän, että toivottavasti ehtivät ennen pimeän tuloa, sen verran hitaalta näytti.
Viinitiloja tuli jatkuvasti vastaan ja yksipä tarjosi jopa vaeltajille omaa eväspakettia.
Montalcino alkoi näkyä korkealla kukkulalla ja sateen uhka oli taas melkoinen.
Ihan älyttömän nousun jälkeen päästiin kaupunkiin, joka kyllä osoittautui kaiken vaivan arvoiseksi. Illaksi osui vielä sopivasti taidokkaasti soittaneen sellokvartetin konsertti luostarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti