La Storta - Rooma/ Vatikaani

La Stortasta kirjoitti eräs blogin pitäjä, että se ei ole erityisen mielenkiintoinen alue. Olen kyllä samaa mieltä, varsin ankeaa esikaupunkialuetta, ilman sen kummempia nähtävyyksiä. Mentiin aamulla La Stortasta junalla noin viisi kilometriä eteenpäin kohti Roomaa, Monte Mariolle. Näin vältettiin viiden kilometrin kävely erittäin vilkasliikenteisen tien pientareella. Tuntui että väli ei olisi ollut pelkästään ikävä, vaan myös hengenvaarallinen. Monte Mario ( ilon vuori) on se alue, josta muinaiset pyhiinvaeltajat ensi kertaa näkivät Rooman. Siitä nimi.

Monte Mariolta löytyy myös suojeltu puistoalue, jonka läpi myös Via Francigena kulkee.

Alaspäin Monte Mariolta kuljettiin kevyesti. Kaupungin melu kuului kokoajan enemmän ja enemmän.

Vatikaanin Pietarin kirkolle päättyy Via Francigena. Onhan se kieltämättä upea paikka, vaikka ihmismäärä on aina yhtä tyrmäävä.

Rooman hulinaan me ei tällä kertaa haluttu jäädä, vaan lennettiin pitkältä polulta kotipoluille jo samana iltana. Via Francigena oli kolmas pitkä vaellus Italiassa, jonka olemme vaeltaneet. Jos on kiinnostunut kulttuurista, museoista ja historiasta, reitillä on paljon koettavaa. Meidänkin välille osui monta kiinnostavaa kaupunkia. Muita vaeltajia näkee mukavasti, vaikka minkäänlaista tungosta vaeltajien suhteen ei ole. Kovin erämaassa ei kuljeta, luonnosuojelualueilla jonkin verran. Parhaimpana jää mieleen kivat kohtaamiset muiden vaeltajien kanssa sekä muutamat jännittävät kaupungit kuten Radicofani ja Viterbo. Buen camminato, arrivederci!

Campagnano di Roma - La Storta

Pitkästä aikaa hyvä aamiainen ja lähdettiin pirteinä kävelemään kohti Formellon kaupunkia. Polku kulki Madonna del Sorbon luostarin kautta.

Edessäpäin vanhempi nainen selitti kiihkeästi jotain nuoremmille vaeltajille. Sehän oli Torinosta lähtenyt vanhempi nainen ( nyt tiedettiin jo hänen nimensäkin, Emanuela). Emanuela selitti kuinka hän oli yöpynyt hostellissa kahden Parmasta vaeltamaan lähteneen vanhemman miehen kanssa ja kun he olivat käyneet illallisella, kaikki heidän tavaransa oli pengottu ja toiselta mieheltä varastettu puhelin. Emanuela käveli todella vaikeasti ja hitaasti ja luostarin pihalla näimmekin, että joku ystävällinen nainen oli ottanut hänet auton kyytiin. Niin kiihkeästi kuin Emanuela olisikin halunnut kävellä koko matkan Torinosta Roomaan, hänen oli tunnustettava itselleen, että hänen jalkansa olivat eri mieltä pään kanssa. Formellon kaupungissa jäätiin San Lorenzon baariin odottelemaan Timoa ja Tanjaa, joiden kanssa oli sovittu, että nähdään täällä. Timo ja Tanja olivat näihin aikoihin liikkeellä täällä Lazion seuduilla. Oli tosi mukavaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja suomalaisia.

Saatiin sitten vielä Timolta ja Tanjalta kyyti La Stortan kaupunkiin meidän hotellille. Kiitos!  Miten nopeasti matka sujuikaan autolla. Mukava tanskalaisvaeltajapariskuntakin majoittui vielä samaan hotelliin meidän kanssa.

La Storta on jo melkein Rooman esikaupunkia. Huomenna kävellään Roomaan ja illalla lennetään jo kotiin.

Vetralla - Sutri

Tästä tulikin pitkä kävelypäivä. Kahdeksan jälkeen lähdettiin meidän maalaishotellilta Vetrallasta ja vasta kuudelta oltiin Sutrissa. Maalaishotellin aamiaiselta ei kakkuja ja torttuja puuttunut, laskettiin, että buffet - pöydästä löytyi kuuttatoista erilaista makeaa leivonnaista!!!  En pysty syömään yhtäkään leivonnaista heti aamulla, sääli.

Vetrallan kaupunkiin oli meidän yöpymispaikasta muutaman kilometrin kävelymatka. Ja kaupungissa oli kauhea härdelli päällä. Joku supertärkeä pyöräilykilpailu oli alkamassa. Meidän edellisen yön majapaikassakin oli yöpynyt näitä pyöräilijöitä. Selvästi iso juttu täällä, ilmeisesti joku Italian tour de France.

Vetrallan kaupungin jälkeen päivä käveltiin kivoissa maisemissa. Ensin tuli tammimetsää ja sitten hasselpähkinäviljelmiä.

Hasselpähkinäviljelmien välistä putkahti esiin jotain roomalaisaikaisia ja keskiaikaisia torneja. Historia putkahtaa esiin vähän joka paikassa.

Kolme kanadalaista naista piti evästaukoa tornien lähellä. Ihmettelivät sitä, että me kannamme itse kaikki tavaramme. He kulkivat pikkureppujen kanssa ja joku palvelu kuljetti heidän tavaransa aina seuraavaan majapaikkaan. 15 euroa/ kuljetus/hlö. Laskettiin, että meillä olisi tällaiseen kuljetuspalveluun mennyt kuusisataa euroa!!!  Ei kiitos!  Kannamme itse rinkkamme. Ja itse asiassa hyvää rinkkaa on parempi kantaa kuin huonoa reppua. Ja viikkojen mittaan rinkan painoon tottuu, eikä sitä enää huomaakkaan. Evästauko pidettiin Capranican kaupungissa. Sama pyöräkilpailuhärdelli jatkui täälläkin. Ihmiset odottavat useita tunteja tien reunalla, että näkevät kuinka pyöräilijät vilahtavat viidessä sekunnissa ohi. Capranican vanhan kaupungin puoli oli ihan autiona kun kaikki ihmiset oli uudemmalla puolella odottamassa pyöräilijöitä. Mukava tanskalaisvaeltajapariskuntakin oli saanut tartunnan tästä joukkohurmoksesta ja odotti pyöräilijöitä. Etenimme vanhaan kaupunkiin, joka kumisi tyhjyyttään vain kissat oli kaduilla, niitä ei pyöräily kiinnosta.

Capranican kaupungin jälkeen reitti kulki useita kilometrejä joen varrella, aikamoisessa lehtomaisessa viidakossa. Kasvillisuus oli tosi runsasta ja aina välillä kuului villisikojen ääntelyä, oink, oink. Jonkinlaista luonnonsuojelualuetta, mutta villisikoja täällä myös metsästetään.

Kun joenrantaviidakko viimein päättyi, edessäpäin kohosikin Sutrin kaupunki. Sympaattinen pieni kaupunki kukkulalla. Pieni arkeologinen etruskipolkukin olisi vielä ollut tarjolla, mutta oli jo tullut käveltyä ihan riittävästi tälle päivälle.

Montefiascone - Viterbo

Montefiasconessa etsittiin sunnuntai - aamuna auki olevaa kauppaa, jotta olisi voitu ostaa eväitä. Lopulta auki oleva kauppa löytyikin sitten polun varrelta jo melkein kaupungin ulkopuolelta. Tanskalainen pariskunta lähti melkein samaa matkaa ja amerikkalainen tyttö Sheya oli löytänyt matkaseurakseen ecuadorilaisen kaverin luostarilta. Kaveri ihmetteli kävelijöitä ja päätti lähteä kokeilemaan yhden etapin verran, vaikka olikin tullut vain tapaamaan tätiään luostarille. Alkumatkasta kuljettiin pääosin roomalaisaikaista Via Cassiaa. Ihmeen hyvässä kunnossa on tie edelleenkin.

Ennen Viterbohon saapumista oli yksi polun varren mukavimmista yllätyksistä. Terme del Bagnaccio. Kuumavesikylpylä! Vulkaaninen maaperä tuottaa kuumaa vettä kylpijöiden iloksi. Ja meille vaeltajille sisäänpääsy oli vielä kaiken lisäksi ilmainen. Tämä on vanhaa perua, Roomaan matkaavien pyhiinvaeltajien oli päästävä virkistäytymään ja puhdistautumaan. Eikä kyllä ollut pahitteeksi nykyajan vaeltajillekaan. 

Kuumavesialtaita oli kaikkiaan kuusi ja nautinto olisi ollut täydellinen ellei taivaanrannassa olisi kokoajan jyrähdellyt lähestyvä ukkonen. Oli jatkettava kuumavesiallasloikoilujen jälkeen kohti Viterbota, paavien kaupunkia. 

Viterbo osoittautui suuremmaksi ja hienommaksi kaupungiksi kuin kuvittelimmekaan. Eikä se ukkonenkaan, jyrähtelystään huolimatta sitten tullutkaan niskaamme, vaan selvittiin kaupunkiin lähes kastumatta. 

Majoituttiin mukavaan b&b majoitukseen kaupungin vanhimpaan osaan. 

Gallina - Radicofani

Tästä pitkästä päivästä lisää, paremmassa vireystilassa. Nyt kutsuu nukkumatti. Gallinan agriturismo hemmotteli meitä edellisenä iltana herkullisella illallisella. Tosin olimme ähky täynnä jo kahden ensimmäisen ruokalajin jälkeen. Isäntä pyysi meitä sitten siirtymään sohvalle nauttimaan Vin santoa ja cantuccineja. Ne on niitä mantelikeksejä, joita dipataan makeaan viiniin. Ranskalainen pariskunta, joilla oli nelivuotias poika pääsi nyt meidän paikalle ruokailemaan. Pikkupoika oli jo syötetty etukäteen, että vanhemmat saivat rauhassa nauttia illallista. Sohvan takana kävi talon kissa asioillaan. Aikamoinen löyhkä pilasi vähän meidän Vin Santo nautintoamme. Ranskalaiset vielä varmaan luulivat, että me löyhkäsimme. Aamulla olimme jo kello seitsemän aamiaisella.

Vielä kuva haisuli kissasta 

Oli tiedossa paljon nousua, kohti Radicofanin kaupunkia, joka on meidän matkaosuuden korkein kohta, jos ei oteta huomioon Montalcinoa, joka oli vielä korkeammalla. Matkan varrella oli raunioitunut kyyhkysten valtaama kirkko, jossa Canterburyn arkkipiispa Sigerico pysähtyi matkallaan Roomaan 900- luvulla. Sigericon syy, että täällä edelleen kuljetaan. 

Matka jatkui lähes koko ajan ylämäkeen. Matkan varrella näkyi isoja lammaslaumoja. Agriturismon isäntä kertoi, että vähän aikaa sitten sudet olivat tulleet vuorilta ja raadelleet monta lammasta. 

Radicofanin linnoituksen torni näkyi vaikka kuinka kauas, mutta nousu jatkui ja jatkui. 

Löydettiin majapaikkaan. Kokonainen talo ja kaksi kerrosta! Päätettiin vielä kavuta linnoitukselle ja se oli kyllä vaivan arvoista. Joka suuntaan näkyi varmaan 50 kilometriä. Radicofani on ollut tärkeä kaupunki Toscanan ja Lazion maakunnan välillä. Tärkeä kaupan keskus myös. Ja historiaa löytyy etruskien aikaan asti ja kauemmaksikin. 

Bagno Vignoni - Gallina

Koska eilen oli sen verran rankka päivä, päätettiin tänään pitää kevyt agriturismo - päivä. Käveltiin vain 12 kilometriä ja majoituttiin mukavaan agriturismoon, joka on aivan Via Francigenan varrella. Tila harjoittaa luomuviljelyä. Nuori isäntä Francesco kerää parhaillaan salaattia puutarhasta ja nuori emäntä Elena valmistaa meille illallista. Kaukana taivaanrannassa, kukkulan päällä tietenkin, näkyy Radicofanin kaupunki, jonne jatkamme huomenna.

San Gimignano - Colle Val d'Elsa



Cin, Cin! Hauskaa vapun päivää! Täällä Italiassa vapun vietto ei tosin mitenkään erityisesti näy. Koululaisilla on sentään vapaapäivä. Lähdettiin aamulla varhain San Gimignanosta aamiaisbaarin kautta. Keskiaikainen Manhattan näytti nyt aamulla varsin mystiseltä, kun matkailijat eivät olleet vielä saapuneet. Vain muutama vaeltaja oli jo liikkeellä. Unkarilaisryhmä vaeltajia, se vanha tuttu ryhmä, pelmahti ohitse, mutta eivät jääneet aamiaiselle. Ehkä he olivat saaneet aamiaista jo jossain hotellissa tai missä nyt sitten olivatkin yöpyneet. Aamiaisesta muodostuu täällä Italiassa nopeasti aina samanlainen. Kun puuroista ja muista ihanuuksista on turha haaveilla, niin tyydytään siihen mitä on tarjolla. Cafe et cornetto. Voisarvi siis ja mieluiten semplice eli ilman jotain vaniljatöhnää tai hilloa.

Aamut on vaeltajille parhaita. On vielä viileää ja rauhallista, eikä väsymyskään vielä paina.
Kiva vaelluspäivä San Gimignanosta alkoi. Oltiin paljon metsässä ja ylitettiin puroja.

Yhden talon kylä ilmaantui sopivasti, papparainen piti koiran kanssa talon takapihalla kahvilaa. Tarjosi vielä kaupan päälle keksejäkin ja opasti tuleville poluille. Jäi hyvä mieli ja kahvikin oli paljon parempaa kuin " turismus maximus" kaupungissa oli ollut.

Colle Val d'Elsan kaupunkiin saavuttiin yhtä muutaman ruotsalaisen vaeltajan kanssa. Olipa kiva puhua ruotsia, osaan sitä jostain ihmeen syystä paljon paremmin kuin englantia. Colle Val d'Elsa osoittautui todella kivaksi kaupungiksi. Yläkaupunki on vanhempi kuin alakaupunki. Tämä tunnetaan kristallikaupunkina. Vapun kunniaksi maisteltiin Vernaccia, joka on yksi parhaimpia San Gimignanon alueen valkoviinejä.

Lucca plays ukulele

Juna Roomasta Luccaan oli tupaten täynnä. Taas kerran unohdettiin tämä vapauttamisen päivä. Kansallinen vapaapäivä Italiassa. Lucca on sadan kirkon kaupunki ja Puccinin syntymäkaupunki. Antiikin aikaista, keskiaikaista ja renessanssia.

Sovitettiin Luccaan tulo sopivasti torstaiksi, sillä seuraavana päivänä oli Concert for ukuleles for peace. Kuvassa Paul Moore, jonka missio on saada juutalais - ja arabilapset soittamaan yhdessä ukulelea ja näin edistää rauhaa ja yhteisöllisyyttä kriisiytyneillä alueilla. Paikallinen esiintyjä oli tietenkin Luccalele.