Radicofani - Acquapendente

Aamulla oli kova sade ja sumu vähensi näkyvyyden aivan minimiin. Kukkulakaupunki oli aivan pilvien sisällä. Oli kiva kun voitiin keittiössämme kokkailla aamiaista. Ja sitten, katastrofi!  Kyllähän minä mutteripannulla osaan keittää kahvia, kun kotonakin aina keitän, mutta... Kaasuliesi ja ykskaks mutteripannun kahva sulaa pois! Voi ei, aikaisemmilla reissuilla on jo hajotettu pari kapselikahvimasiinaa ja nyt tämä. Laitan meidän isännälle, Faustolle viestin: " Una problema! " Fausto asuu kadun toisella puolella ja vastaa jotain italiaksi. Ei ymmärretä mitä. Menen ulko - ovelle mutteripannun kanssa. Fausto tulee unenoöppöreisenä kalsareissaan ovelle. Näytän sulanutta kahvaa ja yritän selittää jotain olemattomalla italian kielen taidollani, bagare ( maksaa). Fausto huitaisee kädellään, toivottaa hyvää matkaa ja painuu ilmeisesti takaisin nukkumaan. Huhhuh! Yllättäen kävely kaupungista pois sujuu helposti ja askel nousee kevyesti. Saatiin nukutuksi todella hyvin Fauston talossa. Ei haittaa, vaikka sataa kaatamalla ja näkyvyys on noin kaksi metriä. Ja miten hienolta tuntuukaan, kun sumu alkaa vähitellen hälvetä ja näkyvyys paranee.

Tie oli vanhaa roomalaisaikaista tietä Via Cassiaa. Kapeaa tietä on myöhemmin hiukan levennetty. Lammaslaitumilta lammaskoirat tulivat tervehtimään kulkijoita.

Puolenpäivän aikaan sää muuttui aurinkoiseksi

 Kolme tsekkimiestä tavattiin picnictauolla. Pohdittiin tulevaa ikävää vaellusosuutta, jossa reitti kulkee aivan vilkasliikenteisen tien reunaa. Ainoa ongelmaosuus tällä reitillä ja opaskirjamme suositteli siirtymään bussiin. Tsekkimiehet sanoivat kävelevänsä aina. Ja kun bussi sitten ehti sujahtaa ohitsemne, totesimme mekin kävelevämme aina. Saatiin seuraksi mukava amerikkalaistyttö Sheya, joka käveli sitten seurassamme Acquapendenten kaupunkiin asti. 

Acquapendente osoittautui taas yhdeksi uudeksi hienoksi, vanhaksi, italialaiseksi kaupungiksi, josta ei ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan mitään. 

Illallisella sitten vielä tavattiin herra, joka olikin lähtenyt kävelemään Via Francigenaa jo helmikuussa ja Canterburysta!!! 

Gallina - Radicofani

Tästä pitkästä päivästä lisää, paremmassa vireystilassa. Nyt kutsuu nukkumatti. Gallinan agriturismo hemmotteli meitä edellisenä iltana herkullisella illallisella. Tosin olimme ähky täynnä jo kahden ensimmäisen ruokalajin jälkeen. Isäntä pyysi meitä sitten siirtymään sohvalle nauttimaan Vin santoa ja cantuccineja. Ne on niitä mantelikeksejä, joita dipataan makeaan viiniin. Ranskalainen pariskunta, joilla oli nelivuotias poika pääsi nyt meidän paikalle ruokailemaan. Pikkupoika oli jo syötetty etukäteen, että vanhemmat saivat rauhassa nauttia illallista. Sohvan takana kävi talon kissa asioillaan. Aikamoinen löyhkä pilasi vähän meidän Vin Santo nautintoamme. Ranskalaiset vielä varmaan luulivat, että me löyhkäsimme. Aamulla olimme jo kello seitsemän aamiaisella.

Vielä kuva haisuli kissasta 

Oli tiedossa paljon nousua, kohti Radicofanin kaupunkia, joka on meidän matkaosuuden korkein kohta, jos ei oteta huomioon Montalcinoa, joka oli vielä korkeammalla. Matkan varrella oli raunioitunut kyyhkysten valtaama kirkko, jossa Canterburyn arkkipiispa Sigerico pysähtyi matkallaan Roomaan 900- luvulla. Sigericon syy, että täällä edelleen kuljetaan. 

Matka jatkui lähes koko ajan ylämäkeen. Matkan varrella näkyi isoja lammaslaumoja. Agriturismon isäntä kertoi, että vähän aikaa sitten sudet olivat tulleet vuorilta ja raadelleet monta lammasta. 

Radicofanin linnoituksen torni näkyi vaikka kuinka kauas, mutta nousu jatkui ja jatkui. 

Löydettiin majapaikkaan. Kokonainen talo ja kaksi kerrosta! Päätettiin vielä kavuta linnoitukselle ja se oli kyllä vaivan arvoista. Joka suuntaan näkyi varmaan 50 kilometriä. Radicofani on ollut tärkeä kaupunki Toscanan ja Lazion maakunnan välillä. Tärkeä kaupan keskus myös. Ja historiaa löytyy etruskien aikaan asti ja kauemmaksikin. 

Bagno Vignoni - Gallina

Koska eilen oli sen verran rankka päivä, päätettiin tänään pitää kevyt agriturismo - päivä. Käveltiin vain 12 kilometriä ja majoituttiin mukavaan agriturismoon, joka on aivan Via Francigenan varrella. Tila harjoittaa luomuviljelyä. Nuori isäntä Francesco kerää parhaillaan salaattia puutarhasta ja nuori emäntä Elena valmistaa meille illallista. Kaukana taivaanrannassa, kukkulan päällä tietenkin, näkyy Radicofanin kaupunki, jonne jatkamme huomenna.

Montalcino - Bagno Vignoni

Tänään oli pitkä päivä. Käveltiin puoli kymmenestä iltaseitsemään. Nyt on niin väsynyt, että on mentävä nukkumaan. Kerron myöhemmin lisää. No niin, uusi päivä ja jaksaa taas. Eilen päästiin lähtemään Montalcinosta vasta puoli kymmeneltä ja se oli vähän turhan myöhään. Mutta majapaikan emäntä oli kovin mukava, puhelias ja kiinnostunut vaeltajista.

 Muutenkin kiva majoitus, josta vaeltajille annettiin vielä 50 prosentin alennus.



Hurja lasku kaupungista alas. Pari kilometriä jyrkkää laskua ja vielä pari kilometriä loivaa laskua. Ihmeteltiin miten oli edellisenä päivänä jaksettu nousta tätä jyrkkää tietä tänne pilvien tasolla olevaan kaupunkiin. 

Montalcino jäi taakse, mutta kaupunki on niin korkealla, että näkyi loppujen lopuksi melkein koko päivän vielä jossain horisontissa. Ensimmäinen pysähdys oli Torrenierin kahvilassa. Siellä istui surkeana myös nuori ranskalainen pariskunta, jotka olimme tavanneet aikaisemminkin. Tytöllä oli jalka kipeytynyt ja heidän piti nyt jatkaa matkaa bussilla. Pettymys paistoi molempien kasvoilta. Päätin maistaa panfortea. Voimaleipä tuli tarpeeseen, sen verran pitkä matka oli vielä edessä. 

Ostettiin evääksi pari pizzapalaa ja jatkettiin matkaa kohti San Quirico d'Orciaa. Tosi kivan tuntuinen kaupunki, jonne olisi voinut jäädäkin. Nähtiin pikaisesti myös Ursula, mukava saksalainen nainen, joka myös oli nähty aiemmin. Hänelläkin oli jalkaongelmia ja kulki välillä bussilla. Päätettiin jatkaa vielä viisi kilometriä eteenpäin Bagno Vignonin kylpyläkylään. Kuumista lähteistään tunnettu kylä oli tunnettu jo roomalaisaikaan. Ikävää eriarvoisuutta lisää se, että ylempänä rinteellä on superhyperkalliita luksuskylpylöitä. Näin kylmällä säällä vesi on siellä vielä lämmintä. Alempana sitten on vapaalla sisäänpääsyllä Antiche Terme Romane Libere. Hienon näköinen paikka, mutta vesi kylmää kuin suomalainen järvivesi. 

Jatkettiin maalaismajapaikkaamme, joka oli vähän keskustan ulkopuolella. 

Ponte d'Arbia - Montalcino

Aamulla ei pidetty mitään erityistä kiirettä. Vähän lyhyempi päivämatka salli meidän kokkailla rauhassa aamiaista itsellemme. Päätettiin että poiketaan hiukan Via Francigenalta ja kävellään Montalcinoon. Pikkuinen ja sympaattinen kukkulakaupunki on kuuluisa Montalcino Brunello viineistään, joita pidetään Italian parhaina. Ponte d'Arbia siltoineen jäi taakse.

Sateen uhka leijui päällä koko ajan. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen alkoikin sataa ja ukkostaa. Buonconventon kylästä löytyi onneksi kiva kahvila, jonne jäätiin odottamaan sään paranemista. Sisään pelmahti myös neljä venäläistä vaeltajaa. Venäläisiin ei yleensä juurikaan törmää vaelluksilla. Varsin kielitaidottomia ja happaman oloisia olivat nämä venäläiset. Johtuiko sitten sateesta vai mistä. Pitkillä vaelluksilla on ihan varmaa, että jossain vaiheessa sataa, mutta siihen on vain mukauduttava. Sade taukosi ja jatkettiin matkaa. Venäläiset tulivat perässä. Kolmella kevyet lenkkarit, yhdellä kävelykengät! Sen verran saimme selville, että olivat tänään kävelemässä vielä Quirico d'Orciaan, jonne oli vielä huomattavasti pidempi matka kuin meillä. Ihmeteltiin vähän, että toivottavasti ehtivät ennen pimeän tuloa, sen verran hitaalta näytti. 

Viinitiloja tuli jatkuvasti vastaan ja yksipä tarjosi jopa vaeltajille omaa eväspakettia. 

Montalcino alkoi näkyä korkealla kukkulalla ja sateen uhka oli taas melkoinen. 



Ihan älyttömän nousun jälkeen päästiin kaupunkiin, joka kyllä osoittautui kaiken vaivan arvoiseksi. Illaksi osui vielä sopivasti taidokkaasti soittaneen sellokvartetin konsertti luostarissa. 

Siena - Ponte d'Arbia

Lähdettiin Sienasta aamuvarhain. Edessä oli pitkä kävelymatka. Campo Sienan keskustassa oli nyt tyhjä ihmisistä. Campolla järjestetään se kuuluisa Sienan hevoskilpailu Palio.
Rooman portista jatkui reitti kohti Roomaa.

 Paljon uusia vaeltajia oli lähtenyt Sienasta kohti Roomaa. Askelluksesta pystyi päättelemään kuka taivalsi ensimmäistä päivää ja kuka oli ollut liikkeellä jo pidemmän aikaa. Uhkaavan synkät pilvet vaanivat taivaanrannassa, mutta onneksi sade alkoi vasta kaksi kilometriä ennen Ponte d'Arbiaa.

Ponte d'Arbian pikkukylän majapaikat olivat aika täynnä, mutta erään majapaikan isäntä lupasi, että hänen kaverinsa Sergio voi kyllä majoittaa. Pienistä epäilyistä huolimatta Sergion majoitus osoittautui erinomaiseksi. Oma huoneisto, omalla sisäänkäynnillä ja isolla keittiöllä Sergion talon alakerrassa.

Seitsemältä illalla kylän ainoa pizzeria täyttyi meistä nälkäisistä vaeltajista. Monta tuttua, Torinon väsynyt vanhempi rouva, unkarilaisten ryhmänohjaaja uusien ohjattaviensa kanssa, sekä mukavaa Sienasta lähtenyttä italialaisporukkaa, johon oli törmätty useita kertoja päivän aikana. Kahdeksan ruokalajin illallinen viineineen maksoi vain 18 euroa hengeltä!

Kylän omaa juhlaa, festaa varten oli pystytetty isot telttasysteemit urheilukentän viereen. Illalla teltoissa söi ja juhli varmaan koko kylän väki. Vaeltajat lähtivät nukkumaan.

Monteriggioni - Siena



Pilvinen sää teki vaelluksesta tänään paljon kevyempää kuin eilisen kuumuudessa. Oltiin lähdetty maalaismajoituksesta aamulla vähillä eväillä, tosin kerrankin runsas aamiainen nautittuna. Villa nimisessä kylässä piti kuitenkin puolessa välissä matkaa olla kahvila. Tultiin Villaan. Ei näkynyt kahvilaa!  Hetken oltiin jo huolissamme, muutamalla tipalla kivennäisvettä ja ilman mitään ruokaa, ei mitenkään selvittäisi Sienaan asti. Onneksi kahvila kuitenkin löytyi!  Ei vain heti huomattu, kun ei mikään tavallinen kahvila ollutkaan, vaan jonkun yhdistyksen ylläpitämä ja maksu ostoksistakin oli donativo eli haluamansa summan sai lahjoittaa.

Maisemat Sienaa lähestyttäessä olivat kyllä kauniita. Maaperä muuttuu väriltään hyvin punaiseksi ja kontrasti vihreän luonnon ja punaisen maaperän välillä on jännittävä. Ja sitten noita linnoja ja suosikkikukkiani unikoita.

Sienaan tuloa jo alettiin kovasti odotella. Kaksi nuorta saksalaista poikaa käveli kahvilalta asti aikalailla samaa vauhtia meidän kanssa. Ylämäissä pojat painattivat ohi ja alamäissä me taas painatimme poikien ohi.

Sienaan tulo olikin vähän yllättävä. Ei mitään dramaattista, kaupunki näkyy jo kaukana silhuettina, mutta sinne vaelletaan vielä useita tunteja. Ei, vaan tupsahdimme vain esikaupunkialueelle. Loistavaa, ettei tarvinnut minkään automarketti -tai teollisuusalueen läpi taivaltaa, mikä usein on harmina isojen kaupunkien liepeillä.
Vanhaan tuttuun unkarilaisten vaellusporukkaankin törmättiin vielä kaupungissa.

Siena on kyllä mielenkiintoinen kaupunki, vaikka vaellusreissuilla nautimmekin enemmän olostamme pienissä ja vähemmän tunnetuissa paikoissa. Kulttuurimatkailua ja vaellusmatkailua on joskus vaikea yhdistää. Kun on kävellyt koko päivän, ei millään jaksa enää lähteä kiertämään esimerkiksi johonkin museoon, vaikka se sinänsä olisi hyvinkin kiinnostava. Asian voisi tietysti ratkaista jäämällä useammaksi yöksi kiinnostaviin paikkoihin.