Emäntämme Barbara loihti herkullisen aamiaisen. Vaikka puoli yhdeksän tuntui aluksi vaeltajalle myöhäiseltä, niin harmi haihtui muunmuassa näitä mansikka- nutella täytteisiä crepesejä syödessä.
Barbara on toistaiseksi ollut yksi niistä harvoista, joka ei yhtään ihmetellyt sitä, että olemme Suomesta. No, Barbara onkin itse alunperin Puolasta. Ehkäpä siinä syy. Aika jännä määrätietoinen nainen. Oli 10 vuotta sitten ostanut tämän 700 vuotta vanhan rakennuksen ja kunnostanut sen bed and breakfast paikaksi. Kertoi, että hän ei halua tehdä liikaa töitä, hän haluaa että välillä on vain aikaa istua rapulla, polttaa tupakkaa ja ihailla maisemaa.
Ja maisemaa täällä tosiaan riittää. Lähestymme kivipaaseja.
Kivipaaseille ei voi mennä kiipeilemään, mutta viereiselle kukkulalle on tehty oikein kiviportaat kiipeilynhaluisille.
Aika pelottavan jyrkkää on, mutta ei täällä sen kummemmin ole mitään varoituksia huonojalkaisille.
Lähdemme kansallispuiston poluille ja ihmettelemme väkimäärää. Hirveästi ihmisiä polulla, kun tähän asti on ollut ihan autiota. Niin tosiaan tänään on kansallinen vapaapäivä 25.4. Vapautuksen päivä. Jos on hyvä sää, kuten nyt, italialaiset lähtevät perhekunnittain liikkeelle. Usein ollaan puistossa piknikillä. Vähän niinkuin Suomessa vappuna. Täällä taitaa vaan sää sallia moisen useammin kuin Suomessa. Tai lähdetään yhdessä syömään tai retkeilemään.
Kun reittimme kääntyy jyrkälle vuoripolulle. Vapaapäivän viettäjät katoavat kuin taikaiskusta. Seuraavat helpompaa polkua. Noustaan todennäköisesti tämän reitin korkeimmalle kohdalle Monte della Rivalle. Näköalat ovat hienot ja eväspöytiäkin löytyy
Kaksi poikaa Napolista on tullut vuorelle viettämään vapaapäivää, grillaamaan ja ottamaan aurinkoa. Toinen kertoo haaveilevansa, että pääsisi joskus Lappiin.
Kun aletaan laskeutuminen alas kohti Montalbanon kylää, vastaan tulee iso porukka pikkunaperoita vanhempineen. Ovat kyllä nousseet aikamoisen matkan polkua ylöspäin. Osalta on jo riisuttu paitakin päältä, kun on tullut niin kuuma. Hatunnoston arvoinen retki heillä. Suomalaiset vanhemmat eivät todellakaan kuvittelisi lähtevänsä näin pitkälle vuoripolulle ylöspäin näin pienten kanssa. Silti ihmeen hyvin tuntuivat jaksavan.
Polun varressa, suojeltu kasvi villi orkidea!
Majapaikkamme löytyy heti kun laskeudumme pienen pieneen Montalbanon kylään. Antica Osteria la Canonica. Sympaattinen pieni ja unelias pikkukylä. Jäädään odottamaan illallista. Kuten normaalia, cena eli illallinen tarjoillaan täällä sette mezzo eli puoli kahdeksalta.
Päivän hevonen 🐴
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti