Olimme majoittuneet isoon taloon Vignolassa. Muita ei ollut. Aamiainen oli katettu meille valmiiksi ja itse sai keitellä kahvit. Pelkkää makeaa tarjolla, niinkuin täällä on tapana aamiaisella, mutta oli se emännän leipoma omenapiirakka ihan hyvää.
Lähdettiin käymään linnalla, kun se oli jäänyt eilen vierailematta.
Ei linna tietenkään ollut auki. Oli maanantai aamu. Siispä evästäydennyksen jälkeen kohti päivän kohdetta.
Viinitarhoja täällä riittää. Ilmeisesti ilmasto suosii juuri viininviljelystä, mutta jos ilmasto muuttuu vielä paljon lämpimämmäksi, ilmastonmuutoksen takia, on siirryttävä oliivin viljelyyn.
Lähestytään kohti Castello di Serravallen kylää. Ollaan aika korkealla ja laskeudutaan alas, jonka jälkeen alkaa rankka kiipeäminen ylöspäin. Ollapa lintu, niin olisi lentänyt tänne hetkessä.
Castello di Serravalle on pienen pieni kylä linnan muurien sisällä. Museokin löytyisi, jos olisi auki.
Lämpöä on aikalailla ja juuri kun kuljemme kivaa ruusupensaiden reunustamaa polkua, alkaa kuulua ukkosen jyrinää, jostain kaukaa Apenniinien takaa.
Täällä kasvaa myös mulperipuita. Hedelmä muistuttaa vadelmaa, mutta aiheuttaa vatsavaivoja. Ukkosen jyrinä kiristää kävelytahtia kummasti, ainakin minulla. Lauri on sitä mieltä, että ukkonen on vielä niin kaukana, että ei syytä huoleen.
Ilmoitamme emännällemne tekstiviestillä, että saavumme noin puolen tunnin sisällä.
Otto Logiuraton luomuvinitilaa ei suinkaan omista Otto Logiurato, vaan vaimon nimi on Julia Otto ja isännän nimi Stefano Logiurato. Siitä tämä vähän hämmennystä herättävä viinitilan nimi.
Julia on luvannut ystävällisesti hankkia meille etukäteen ruokatarpeita, joista voimme illalla kokkailla itse illallista. Muita majoittujia ei ole ja isäntäväki asuu hiukan kauempana.
Toki myös viiniä on tarjolla.
Julia esittelee meille huoneiston ja tuo vielä meille lisäruokaa ja aamuksi marmeladia.
Juuri kun olemme ehtineet käydä suihkussa ja keittää vähän kahvia, ilmestyy isäntä Stefanokin paikalle. Kuvaavat meistä videota, hyvänen aika! Koska olemme muka kuuluisia!
Ilta-aurinko paistaa meidän yöpymistalomme terassille. Kolmen kilometrin päästä alarinteestä kuuluu kirkonkellojen soitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti