Mikä onnenkantamoinen eilen illalla kun vielä pyörittiin Vignolan keskustassa. Löytyi mahtava kirjakauppa, jossa oli hyvä valikoima Italian vaelluskirjoja. Saatiin vihdoin tämänkin reitin opaskirja, niin ei tarvitse olla pelkästään puhelimen ja sen aplikaatioiden varassa. Myyjä kassalla kysyi olemmeko lähdössä kävelemään kyseistä reittiä. Kun myönsimme, kutsui hän toisenkin myyjän paikalle, koska toinen myyjä sattui kuulumaan reittiä ylläpitävään vapaaehtoisten porukkaan. Tämä on tyypillistä Italiassa, vaellusreittejä organisoi ja ylläpitää suuri vapaaehtoisten joukko, jotka ovat hyvin omistautuneita asialleen. Kuulimme että tämä Cammino de'll Unione on vasta neljä vuotta vanha reitti ja meitä ennen on kulkenut vain italialaisia, yhtä ranskalaista pariskuntaa lukuunottamatta. "But from Finland, it is much more exciting!" Valokuvaankin päästiin, löytyy instagramista ilcamminodellunione nimellä. "Nämä kaksi erittäin mukavaa ja kokenutta vaeltajaa tulevat Suomesta....." No onhan se mukavaa tietysti, mutta samalla myös hiukan kiusallista, kun hämmästykseksemme vastaantuleva pariskunta tänään yllättäen kysyy:" tekö olette ne suomalaiset? Näimme kuvanne instagramissa." Tämä, kuinka maine kulkee edellämme, on tapahtunut meille myös eräällä aikaisemmalla reitillä, silloin kyllä saimme myös paljon apua, reitin vapaaehtoisilta.
Päivän kissat löytyvät heti aamulla kahdeksalta kun lähdemme liikkeelle Vignolan linnanaukiolta. Kahdeksan kilometriä kuljetaan Panarojoen varren luontopolkua.
Mustapääkerttuset laulavat ja ihmettelemme outoja viiniköynnösviljelmiä joen lähellä, kunnes tajuamme että leikattuja kirsikkapuitahan ne ovat. Vignola on kuuluisa kirsikoistaan. Viiniköynnökset tulevat myöhemmin.
Mutta miksi luontopolun varrella on kissalle tehty koti??? Tämä jää kyllä arvoitukseksi. Asukas ei tosin ole paikalla.
Saavumme Spilambertoon. Viehättävään, keskiaikaiseen, pieneen kaupunkiin, jossa täysi tohina päällä ja hurja väenpaljous! Jotkut paikalliset suurmarkkinat.
Päivän ensimmäinen pizzalounas jo klo 10. Ja päivän toinen pizzalounas fornosta mukaan. Mainittakoon, että nämä fornossa (suomeksi uuni) myytävät pizzapalat ovat pieniä ja suht kevyttä syötävää (esim. perunarosmariinipizza) ei mitään ähkyruokaa.
Spilambertosta reitti jatkuu hiukan ikävästi pitkään autotien myötäisellä pyörätiellä. Jotain virkistäviä pysähdyksiä sentään välillä ilmaantuu, kuten oman tilan tuotteita myynnissä, iloisella naisella. Oli kyllä parasta päärynää ikinä! 🍐
Vihdoin lähestytään Castelvetron keskiaikaista kaupunkia ja sen linnaa.
Castelvetrosta varaamani maatilamajoitus löytyy, kun jaksamme vielä kavuta yhtä kukkulaa ylöspäin. Mutta hieno paikka onkin tämä agriturismo La Vedetta. Ei täällä kylläkään ole ilmeisesti kävelijöitä juurikaan ennen yöpynyt. Isäntä kuuntelee vähän ihmeissään, että on todellakin tultu kävellen, vaikka kyllähän asiasta oli jo majoitusta varatessa puhe. Ja olen bongannut täältä jo kolme kissaa! 🐱
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti