Päivä 11, Brugnolan kylästä Borgotaron kaupunkiin

Manuela loihti meille eilen illalla mielenkiintoisen vegaanisen neljän ruokalajin illallisen. Manuela on erityisesti perehtynyt Emilia-Romagnan alueen perinteiseen ns köyhään keittiöön. Vuoristoinen alue on ollut köyhää seutua ja ruokaa on koitettu keksiä kaikesta mahdollisesta, mm villivihanneksia on käytetty paljon ja lihaa ei juuri lainkaan, mikä tietysti sopii hyvin vegaanihenkeen. Manuela on myös julkaisemassa lähitulevaisuudessa aiheesta keittokirjan. Ruoka oli hyvää, mutta vähän ihmetytti, että ateriassa ei ollut mitään tuoretta, ei vihanneksia eikä hedelmiä, öljyä sen sijaan oli käytetty runsaasti, mikä kokonaisuudesta vähän raskaan. Viini oli paikallisen pientuottajan valmistamaa.

Jätettiin aamulla hyvästit Manuelalle ja hänen mukavalle perheellensä ja valtavalle eläinmäärälle. Valtavan kokoinen 9- vuotias laumanvartijakoira vietti jo hyvin ansaittuja eläkepäiviään. Koira oli aikoinaan kohdannut kaksi kertaa suden ja selvinnyt hengissä ja hengissä olivat säilyneet myös koiran vartioimat lampaat.

Meillä oli valittavana muutamakin reitti Borgotaron kaupunkiin ja valittiin se helpompi vaihtoehto, jossa olisi vähemmän korkeuseroja. Aika pian saavuttiin Osaccan kylään jossa vanhahko pariskunta puhdisti sieniä aamuauringossa talonsa seinustalla. Meidän oli kirjoitettava nimemme heidän vieraskirjaansa kunhan olivat ensin arvuutelleet mistä tulemme. Saksasta? Hollannissa? Norjasta? Suomi ei ole koskaan vaihtoehto.

Vaellus jatkui kauniissa maisemissa ja linnunlaulun säestämässä hiljaisuudessa.

Välillä päästiin jo havumetsävyöhykekorkeudelle! Onneksi oli hiukan viileämpää kuin edellisenä päivänä, vaikka aurinko helottikin.

Polun varrella lehmähevonen!

Borgotaron kaupunki tai virallisesti Borgo Val di Taron kaupunki sijaitsee alhaalla laaksossa vuorten ympäröimänä. Näimme kaupungin vuorilta jo monta tuntia ennen kuin saavuimme sinne.

Yllättäen meitä vastaan käveli sunnuntaivaeltajia koirien kanssa. Iloisesti tervehdittiin!

Borgotaron kaupunki osoittautui ihan kivaksi pieneksi kaupungiksi, josta majapaikkamme isäntä Sergio kävi autolla noutamassa.

Sergio oli englannin kielen taitoisena ystävällisesti auttanut meitä Grazzin majapaikan varaamisesta ja oli nyt hienoa, että saatiin autokyyti korkealle vuorille Casa Mallarinoon.

Päivä 9 Groppallon kylästä Bardin kaupunkiin

Kolmas kerta toden sanoo. Nettiyhteydet pätkii ja teksti katoaa. Siksipä nyt lyhyesti. Tänään oli kahdeksan tunnin vaelluspäivä upeaan keski- aikaiseen kaupunkiin Bardiin, jota hallitsee linna joka hakee vertaistaan. 

Päivä 7 Poggiolon kylästä Nicellin kylään

Jätettiin Colin kylän kauniit maisemat tasksemme. Päästiin liikkeelle jo puoli kahdeksan aikaan. Runsas aamiainen oli iloinen yllätys, koska päivän etapille ei osuisi yhtään baaria tai kahvilaa, kaupoista nyt puhumattakaan. Emäntä Sigrid oli tehnyt meille myös eväsleivät mukaan otettaviksi.

Ihan ei Sigrid emäntämme onnistunut edellisenä iltana kasvisillallisessaan, muunmuassa kasvispihvit oli palaneet toiselta puolelta ihan mustiksi. Mukisematta syötiin kuitenkin kaikki ja emäntä antoi meille vielä lohdutukseksi puolen kilon linssi-ohra pussin, josta tulee kuulemma hyvä keitto. Kovasti yritimme kieltäytyä puolen kilon lisäpainosta rinkkaan, kun ne ovat jo muutenkin painavat. Ei auttanut, ehkäpä keittoinekset tulevat vielä tarpeeseen.

Majapaikkamme saksalaiset moottoripyörä- enduromiehet olivat sotkeneet alkumatkan polkumme ihan mutaiseksi ja muutama hankala puron ylityskin koettiin.

Kukkulalla näkyvää linnaa kohti suunnattiin. Maassa näkyi myös suuria tassunjälkiä ja kuului ilveksen rääyntää.

Linna oli nykyään maatalona ja Ylämaan karjaa kuljeskeli vapaana siellä täällä.

Ja tietysti taas se maatalon koira joka ilmoittaa että kuljemme hänen reviirillään.

Muutaman vuorikylän jälkeen lähdettiin nousemaan päivän korkeimmalle kohdalle Sella dei Generalille ( 1217m). Ei hullumpi eväspaikka! 

Seitsemän tunnin vaelluspäivä, yhdellä evästauolla. Vihdoinkin putkahti näkyviin vuoriniittyjen jälkeen Nicellin kylä.

Yllätys, yllätys majapaikkamme emäntä on taas saksalainen alkujaan. Margherite on tullut tänne vuorille pikkukylään asumaan ja nauttimaan luonnonrauhasta. 

Ja todellakin Suomessa on mentävä jonnekin Lappiin asti, että olisi näin hiljaista. Äänimaisema täällä vuorilla on aivan uskomaton. Me suomalaiset pikkuisen omahyväisesti kuvittelemme, että meillä Suomessa on niin rauhallista ja upea luonto. En ole koskaan Suomessa kokenut tällaista hiljaisuutta kuin täällä.

Menemme kohta pyynnöstä kävelyttämään emäntämme vanhaa Lisa koiraa kylälle. Koira on niin vanha ettei kuulemma lähde karkuunkaan.

Ja kissa Ottoakaan ei saa unohtaa!

Päivä 6 Bobbion kaupungista Poggiolon vuoristokylään

Herättiin aamulla rankkaan vesisateeseen! Emäntämme Miriam oli sitä mieltä, että tulee satamaan koko päivän! Onneksi hän oli väärässä. Tehtiin hitaasti lähtöä ja pakkailtiin tavaroita, kaikki saderomppeet käyttöön! Jätesäkki rinkan sisään, Gore Tex takki ja housut päälle, sadeviitta ja rinkan sadesuojus. Tärkeät paperit, kännykkä yms vielä omiin muovipusseihinsa. Kun kaikki oli viimein suojattu ja pakattuna, niin puoli yhdeltätoista sade loppuikin! Onneksi oli tiedossa lyhyt etappi täksi päiväksi, niin ei haitannut näin myöhäinen lähtö.

Kaunis Bobbion kaupunki jäi taakse, kun Ponte Vecchion sillan kautta jatkettiin matkaa.

Oli tulossa rankka nousu! Yhtämittaista nousua vuorille. Sen verran rankkaa, että oltiin hyvin tyytyväisiä, että oli tajuttu jakaa tämä etappi osiin.

Koska koko yön ja aamupäivän oli satanut reippaasti oli polku todella, märkä, liukas ja paikka paikoin mutainen. 

Varsin pian kuitenkin oli noustu Poggiolon kylään ja muutaman talon kylästä ei ollut vaikeaa löytää majapaikkaamme. Emäntämme Sigrid olikin vähän hämmästynyt kun tulimme niin aikaisin ja hyvävoimaisina, kun yleensä pariskunnat tulevat kuulemma paljon myöhemmin ja rättiväsyneinä. Sigrid on alunperin saksalainen ja naimisissa Italialaisen kanssa ja yhdessä aikuisen poikansa kanssa ylläpitävät tätä hotellia.

Sigrid on niin kova puhumaan (ja hän puhuu hyvin englantia), että meillä meinaa kahvit jäähtyä kupeissa, kun vähän pökerryksissä kuuntelemme hänen puhetulvaansa. Sigrid selittää myös meille perusteellisesti millaisen viiden ruokalajin illallisen hän on meille suunnitellut. Selvästikin hänelle on ollut mieluisaa vaihtelua suunnitella kasvissyöjien illallinen. No, huomenna on tulossa rankka ja pitkä vaelluspäivä, niin eiköhän nuo etukäteisenergiat tule tarpeeseen. Meidän lisäksemme hotellissa yöpyy vain neljä saksalaista moottoripyöräilijä. Nyt jo aurinko paistaa ulkona ja meillä on sopivasti aikaa puhdistaa kuraisia vaatteita.

Lähdettiin vielä iltakävelylle viereiseen Colin kylään. Maisemat ovat kuin jostain maalauksesta ja äänimaisema ihan uskomaton. Kuuluu vain lintujen laulua, kukko kiekuu jossain kaukana. Luontoa ja hiljaisuutta löytyy muualtakin kuin vain Suomesta.