Oli tulossa rankka nousu! Yhtämittaista nousua vuorille. Sen verran rankkaa, että oltiin hyvin tyytyväisiä, että oli tajuttu jakaa tämä etappi osiin.
Koska koko yön ja aamupäivän oli satanut reippaasti oli polku todella, märkä, liukas ja paikka paikoin mutainen.
Varsin pian kuitenkin oli noustu Poggiolon kylään ja muutaman talon kylästä ei ollut vaikeaa löytää majapaikkaamme. Emäntämme Sigrid olikin vähän hämmästynyt kun tulimme niin aikaisin ja hyvävoimaisina, kun yleensä pariskunnat tulevat kuulemma paljon myöhemmin ja rättiväsyneinä. Sigrid on alunperin saksalainen ja naimisissa Italialaisen kanssa ja yhdessä aikuisen poikansa kanssa ylläpitävät tätä hotellia.
Sigrid on niin kova puhumaan (ja hän puhuu hyvin englantia), että meillä meinaa kahvit jäähtyä kupeissa, kun vähän pökerryksissä kuuntelemme hänen puhetulvaansa. Sigrid selittää myös meille perusteellisesti millaisen viiden ruokalajin illallisen hän on meille suunnitellut. Selvästikin hänelle on ollut mieluisaa vaihtelua suunnitella kasvissyöjien illallinen. No, huomenna on tulossa rankka ja pitkä vaelluspäivä, niin eiköhän nuo etukäteisenergiat tule tarpeeseen. Meidän lisäksemme hotellissa yöpyy vain neljä saksalaista moottoripyöräilijä. Nyt jo aurinko paistaa ulkona ja meillä on sopivasti aikaa puhdistaa kuraisia vaatteita.
Lähdettiin vielä iltakävelylle viereiseen Colin kylään. Maisemat ovat kuin jostain maalauksesta ja äänimaisema ihan uskomaton. Kuuluu vain lintujen laulua, kukko kiekuu jossain kaukana. Luontoa ja hiljaisuutta löytyy muualtakin kuin vain Suomesta.