Jätettiin aamulla hyvästit Manuelalle ja hänen mukavalle perheellensä ja valtavalle eläinmäärälle. Valtavan kokoinen 9- vuotias laumanvartijakoira vietti jo hyvin ansaittuja eläkepäiviään. Koira oli aikoinaan kohdannut kaksi kertaa suden ja selvinnyt hengissä ja hengissä olivat säilyneet myös koiran vartioimat lampaat.
Meillä oli valittavana muutamakin reitti Borgotaron kaupunkiin ja valittiin se helpompi vaihtoehto, jossa olisi vähemmän korkeuseroja. Aika pian saavuttiin Osaccan kylään jossa vanhahko pariskunta puhdisti sieniä aamuauringossa talonsa seinustalla. Meidän oli kirjoitettava nimemme heidän vieraskirjaansa kunhan olivat ensin arvuutelleet mistä tulemme. Saksasta? Hollannissa? Norjasta? Suomi ei ole koskaan vaihtoehto.
Vaellus jatkui kauniissa maisemissa ja linnunlaulun säestämässä hiljaisuudessa.
Välillä päästiin jo havumetsävyöhykekorkeudelle! Onneksi oli hiukan viileämpää kuin edellisenä päivänä, vaikka aurinko helottikin.
Polun varrella lehmähevonen!
Borgotaron kaupunki tai virallisesti Borgo Val di Taron kaupunki sijaitsee alhaalla laaksossa vuorten ympäröimänä. Näimme kaupungin vuorilta jo monta tuntia ennen kuin saavuimme sinne.
Yllättäen meitä vastaan käveli sunnuntaivaeltajia koirien kanssa. Iloisesti tervehdittiin!
Borgotaron kaupunki osoittautui ihan kivaksi pieneksi kaupungiksi, josta majapaikkamme isäntä Sergio kävi autolla noutamassa.
Sergio oli englannin kielen taitoisena ystävällisesti auttanut meitä Grazzin majapaikan varaamisesta ja oli nyt hienoa, että saatiin autokyyti korkealle vuorille Casa Mallarinoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti