tiistai 2. toukokuuta 2023

Päivä 6 Bobbion kaupungista Poggiolon vuoristokylään

Herättiin aamulla rankkaan vesisateeseen! Emäntämme Miriam oli sitä mieltä, että tulee satamaan koko päivän! Onneksi hän oli väärässä. Tehtiin hitaasti lähtöä ja pakkailtiin tavaroita, kaikki saderomppeet käyttöön! Jätesäkki rinkan sisään, Gore Tex takki ja housut päälle, sadeviitta ja rinkan sadesuojus. Tärkeät paperit, kännykkä yms vielä omiin muovipusseihinsa. Kun kaikki oli viimein suojattu ja pakattuna, niin puoli yhdeltätoista sade loppuikin! Onneksi oli tiedossa lyhyt etappi täksi päiväksi, niin ei haitannut näin myöhäinen lähtö.

Kaunis Bobbion kaupunki jäi taakse, kun Ponte Vecchion sillan kautta jatkettiin matkaa.
Oli tulossa rankka nousu! Yhtämittaista nousua vuorille. Sen verran rankkaa, että oltiin hyvin tyytyväisiä, että oli tajuttu jakaa tämä etappi osiin.


Koska koko yön ja aamupäivän oli satanut reippaasti oli polku todella, märkä, liukas ja paikka paikoin mutainen. 

Varsin pian kuitenkin oli noustu Poggiolon kylään ja muutaman talon kylästä ei ollut vaikeaa löytää majapaikkaamme. Emäntämme Sigrid olikin vähän hämmästynyt kun tulimme niin aikaisin ja hyvävoimaisina, kun yleensä pariskunnat tulevat kuulemma paljon myöhemmin ja rättiväsyneinä. Sigrid on alunperin saksalainen ja naimisissa Italialaisen kanssa ja yhdessä aikuisen poikansa kanssa ylläpitävät tätä hotellia.

Sigrid on niin kova puhumaan (ja hän puhuu hyvin englantia), että meillä meinaa kahvit jäähtyä kupeissa, kun vähän pökerryksissä kuuntelemme hänen puhetulvaansa. Sigrid selittää myös meille perusteellisesti millaisen viiden ruokalajin illallisen hän on meille suunnitellut. Selvästikin hänelle on ollut mieluisaa vaihtelua suunnitella kasvissyöjien illallinen. No, huomenna on tulossa rankka ja pitkä vaelluspäivä, niin eiköhän nuo etukäteisenergiat tule tarpeeseen. Meidän lisäksemme hotellissa yöpyy vain neljä saksalaista moottoripyöräilijä. Nyt jo aurinko paistaa ulkona ja meillä on sopivasti aikaa puhdistaa kuraisia vaatteita.
Lähdettiin vielä iltakävelylle viereiseen Colin kylään. Maisemat ovat kuin jostain maalauksesta ja äänimaisema ihan uskomaton. Kuuluu vain lintujen laulua, kukko kiekuu jossain kaukana. Luontoa ja hiljaisuutta löytyy muualtakin kuin vain Suomesta.

2 kommenttia:

  1. On varmaankin ollut valtavasti etukäteen työtä varata majoitukset ja miten tiedätte varmasti minä päivänä tulette mihinkin majapaikkaan. Onko joku valmis reittiohje olemassa?

    VastaaPoista
  2. Totta, kyllä majapaikkojen varaamiseen meni paljon aikaa, mutta toisaalta se on minusta myös ihan hauskaa hommaa. Silloin ikäänkuin elää matkaansa jo vähän etukäteen. On toki opaskirja, jossa on päiväetapit ja kokemuksen myötä oppii arvioimaan matkoja ja etappien vaikeustasoja. Esim.tälle vaellukselle päätin jakaa kaikki vaativat osuudet puoliksi tai ainakin kahdelle päivälle. Sen verran on tullut opittua, että jos italialaisessa opaskirjassa lukee vaativa tai hyvin vaativa, niin se todella tarkoittaa sitä, varsinkin kun kuljetaan täällä vuoristossa.

    VastaaPoista