sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

ULTIMA TAPPA: VALBRUNASTA MONTE LUSSARIIN

Ei oltu vielä aamullakaan mietitty, että noustaanko Monte Lussarille telecabinalla vai kävellen. Tuntui, että vähän lintsataan jos mennään telecabinalla. Toisaalta se houkutti, miten helppoa se olisi. Lähdettiin kävelemään kohti telecabina- asemaa ja kuului iloisia huudahduksia. "Meidän" Italialaispariskunta oli juuri tullut alas telecabinalla, vietettyään yön Monte Lussarilla. Miehen ensimmäinen kysymys oli(vaikka en italiaa osakkaan) oli menettehän kävellen? Vakuuttelivat että nousu vuorelle ei ole paha ja majapaikka johon mekin menemme on mukava. Puhuivat ympäri ja päätettiin kävellä. Pieni nestetankkaus vain ensin.
Infotauluissa luki, että nousu kävellen kestäisi 2,5 tuntia. Painavan rinkan kanssa tällaisiin aikoihin ei voi luottaa. Ylöspäin siis! Kaikki muut kävelijät ovat päiväreppulaisia tai ilman tavaroita. Mutta me noustaan hitaasti ylöspäin kuin etanat kantamuksinemme.
Kaukana näkyy köysiradan vaunut. Kumma kyllä yhtään ei harmita vaikka lähdettiinkin kävellen.
Juotavaa varattiin reilusti mukaan. Majapaikkamme emäntä käski varata kaksi litraa henkeä kohden, mikä osoittautui kyllä liioitteluksi. Mutta parempi niin, kuin kärsiä janosta.
Aina vaan ylöspäin! Mount Lussari on 1875 metriä. Näin korkealle ei ole tullutkaan ennen omin jaloin noustua.
Päästään ylös!
Lussarin vuoren kirkko, neitsyt Marian ilmestymisen kirkko (1300-luvulta) on ollut merkittävä pyhiinvaelluskohde sekä italialaisille, slovenialaisille että itävaltalaisille pyhiinvaeltajille.
Kirkon lisäksi vuorelta löytyy nykyisin myös oikea turismus maximus katu, kaikenlaisine oheistuotteineen. Vähän hämmentävä hyörinä kaiken metsässä kävelyn jälkeen.
Yllättäen turismus maximus katua pitkin marssii tuttu seurue. Partiolaiset! Hekin olivat tulleet Lussarille jo edellisenä päivänä ja yöpyneet täällä. Lähtevät jo telecabinalla alaspäin ja kotiin. 18.15 lähtee viimeinen telecabina- vuoro alaspäin. Lussari tyhjenee tyystin! Taidamme olla ainoat matkailijat vuorella, kaikki muu väki on henkilökuntaa joka sulkee liikkeitään. Jäämme yhdeksi yöksi mukavaan majapaikkaan ja suuntaamme huomenna kohti Venetsiaa kahdeksi yöksi.
Summa summarum. Cammino Celeste vaikka on suhteellisen lyhyt (210km) on varsin raskas reitti. Maisemat ovat upeita, mutta polut haastavia. Kaikesta raskaudestaan huolimatta tämä oli hieno ja yksi mieleenpainuvimmista vaelluskokemuksistani! Arrividerci! Mille Grazie!

2 kommenttia:

  1. Kiitos postauksesta, luin ja kävelin virtuaalisesti mukananne kun enää paljon muuhun pysty ehkä joitain päivämatkoja kuitenkin. https://www.walk-art.eu/en/route/cammino-celeste

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla, että olet lueskellut näitä. Paljolti kirjoitan siksi, että muistan itse jälkeenpäin missä on tullut oltua ja miltä on tuntunut juuri silloin vaelluksen aikana. Aina kuitenkin ilahduttaa jos kuulee jonkun muunkin lukeneen. Hyvää jatkoa!

      Poista