Itse sai keittää kahvia ja teetä. Mitä ihmettä, italialaispariskunta oli huomaamatta pessyt meidänkin mutteripannun! Ehkä se oli pientä hyvitystä siitä, että söivät aamiaisemme Castelmontessa. No oikeasti ovat ihan mukavia, harmi vaan, ettei meillä ole yhteistä kieltä.
Pääsemme tien päälle jo kuuden jälkeen. Lähdetään nousemaan vuoristoon. Kulku etenee kuitenkin ripeästi, kun ihan oikeaa tietä kuljetaan. Autojakaan ei juuri näy.
Pieniä muutaman talon kyliä ohitetaan.
Kun tie osuus on kuljettu, siirrytään metsään. Kulku muuttuu todella hitaaksi ja vaikeaksi. Välillä kuivuneet puronuomat ovat sortuneet ja kulku vaikuttaa enempi ja vähempi hengenvaaralliselta. Eipä tältä osuudelta yhtään kuvaakaan pystynyt nappaamaan, kaikki energia meni pystyssä pysymisen keskittymiseen. En ole kyllä koskaan ennen kulkenut noin vaikeakulkuista reittiä. Vihdoin kulku helpottuu, kun lähestytään määränpäätä Rifugio Fratelli Gregoa. Puoli kolmen maissa ollaan perillä.
Alppimaja on kyllä hienolla paikalla. Italiaispariskunta on jo perillä ja kuulemme, että tänne samaan paikkaan se eilinen partioporukkakin on tulossa. Kantavat kitaraakin mukanaan ja laulavat partiolaulujaan vähän väliä. Ihmettelemme illallisella, kuinka kankeasti nuoret partiolaiset liikkuvat, vaikka ovat vaeltaneet vasta kaksi päivää. Eipä muuten paljon tämän hienompaa olutterassipaikkaa voi toivoa. Italialainen päiväkävelyporukka on ihan ihmeissään, että onko joku tosiaan kävellyt Aquileiasta tänne asti. Meidätkin esitellään norjalaisina sankareina! No, no finlandese!
Partiolaiset ovat kolmen päivän minivaelluksella joka päättyy huomenna Mount Lussarille. Me puolestamme teemme huomenna lyhyen kävelymatkan ja yövymme vielä kerran ennen määränpäätä Lussaria, joka yllättäen näkyy tänne majapaikkaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti