torstai 16. kesäkuuta 2022

AQUILEIASTA GRAUGLIOON

Hurja helle 31 astetta varjossa ja tällä etapilla ei paljon varjoa ollut kun kuljettiin läpi viiniviljelysten ja maissipeltojen. Oli kuitenkin tasaista kun vuoret siintävät vasta edessäpäin. Vuorilla pitäisi myös olla viileämpää, tosin myös sateisempaa. Yleensäkin tämä Friulin maakunta on Italian sateisinta seutua.
Herättiin Aquileiassa jo kuudelta kirkon kellojen kuminaan. No se ei haitannut, kun nukkumaan oli edellisen yön univajeen takia menty jo kahdeksalta. Kuumuuden takia yritettiin selvitä nopeasti lähtöön, kun aamulla on sentään vielä vähän viileämpää. Ystävällinen Alessandra kuitenkin jututti meitä pitkään ja kutsui jopa tyttärensä meitä katsomaan, kun tytär ei kuulemma ollut koskaan nähnyt suomalaista. No huh, eipä meissä paljoa näkemistä ollut ja voi olla että Alessandran tarkoituksena olikin koulia tyttärestään uutta, puheliasta majatalon emäntää seuraajakseen.
Reitti on osoittautunut hyvin merkityksi ja eilen löydettiin Aquileiasta vielä hyvä, tosin italian kielinen opaskirja hyvine karttoineen.
Aikaisemmilta vaelluksilta on tullut opittua aina kun osuu kohdalle hyvä eväspaikka, se kannattaa hyödyntää ja aina kun vastaan tulee mikä tahansa mistä saa ruokaa tai juomaa, niin sekin kannattaa hyödyntää, vaikka ei olisikaan juuri silloin niin nälkä tai jano, koska koskaan ei voi olla varma milloin löytyy seuraava eväspaikka tai ruokaa ja juomaa.
Aiello del Friuliin, joka on vähän isompi kaupunki, saavuttiin juuri siestan aikaan. Kaikki oli kiinni! Kauppa ja kaikki baarit ja ravintolat! Pizzeria oli juuri sulkemassa, mutta ehdittiin sentään kylmähyllyä tyhjentämään juomista. Pizzaa ei tietenkään olisi enää saanut. Kaupungin laitamilla oli sentään jäätelöbaari avaamassa hetken päästä. Jäätiin odottelemaan. Ei oikeastaan olisi jäätelöä tehnyt edes mieli, mutta saahan siitäkin energiaa jos ei muuta ole.
Aiellon kaupungista oli vielä jokunen kilometri meidän seuraavaan majapaikkaan. Kiva vanha maaseututalo. Isäntä oli lähtenyt meitä vastaan polkupyörällä, vaikka ei tiennyt mihin aikaan tulisimme. Mukana hänellä oli vielä kylmälaukussa jääkylmiä vesipulloja! Aika hyvää palvelua. Soitti vielä lähiravintolaan, että mihin aikaan sieltä saa illallista. No tietysti vasta se normaali italialainen illallisaika, sette mezzo, eli puoli kahdeksan. Eikun ootellaan taas, mutta mikäs tässä ootellessa on suihkussa käyty ja vaatteet vaihdettu. Huominen säätiedotus näyttää + 34 astetta, että vähän lämpenee vielä! Majapaikkaamme tuli pari itävaltalaista kaveria hienoilla avoautoilla. Valittivat, että oli ollut kuuma ajaa. Hah, kokeilisivat kävelyä! 
Ps. Huoneessa on toimiva ilmastointi! Mikä ihana viileys!😄




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti