RIFUGIO ANASTA PRATO DI RESIAAN

Päivästä tuli pitkä ja raskas. Aamullakaan ei Rifugio Anaan tullut ketään. Teimme omatoimisesti aamiaista itsellemme. Oli aika kummallista etsiskellä vieraassa paikassa, että mitähän täältä löytyisi. Aamiaisen jälkeen lähdettiin laskeutumaan Anasta vuoren pohjoisrinnettä.

Laskeutumiseen meni kolme tuntia! Joka askel oli otettava varovaisesti. Kivenlohkareet ja liukkaat puunlehdet vaativat olemaan jatkuvasti äärimmäisen varovainen.  Joku italialainen seurue tuli meitä vastaan nousten pohjoisrinnettä, heillä oli tarkoitus pysähtyä Anassa ja jatkaa sitten matkaa. Kerroimme heille mitä Marcellolle oli tapahtunut ja että jätimme oven lukitsematta, koska se olisi vaatinut avainta ja sitä meillä ei ollut. Kun lasku vuorelta oli vihdoin ohi alkoikin luonnonsuojelualue ja nousu äärettömän jyrkkää polkua aina vaan ylöspäin, tuntikausia. Olin ihan lamaantuneen väsynyt, voi olla, että myös edellisen päivän dramaattiset tapahtumatkin väsyttivät. Lauri parka joutui välillä kantamaan minunkin rinkkaani, kun hyvä jos jaksoin edes ilman rinkkaa jalkojani liikuttaa.Loputonkin nousu loppuu joskus ja pikkuteitä eteenpäin. Kummallinen luonnonilmiö tapahtui kun pilvimassa työntyi vierellämme vuorisolaa pitkin.

Tie tuntui jatkuvan loputtomasti ja emme olleet vielä lähelläkään seuraavan yön majapaikkaamme. Hetkeksi helpotusta toi piipahdus yllättäen eteen tupsahtaneeseen kahvilaan.

Kahvilan rouva sanoi, että meillä oli vielä kahdeksan kilometriä matkaa majapaikkaamme Stari Mliniin eli vanhaan myllyyn. Serpentiinitietä alaspäin, aina vain, luulin ettei kierrokset lopu koskaan. Vihdoin viimein oltiin tasamaalla. Viimeiset kolme kilometriä tuntuivat kolmelta kymmeneltä kilometriltä! Päästiin vihdoinkin perille. Kello oli kuusi, ei sentään kellon ympäri kävelty. Kysyin samantien majapaikkamme isännältä meneekö huomenna mitään busseja lähikaupunkiin Chiusaforteen? Isäntä lupasi auliisti itse viedät meidät huomenna. Sääli varmaan meitä kun näki miten rättiväsynyt olin. On vain pakko tehdä huomenna lyhyempi päivä, että palautuu tämän päivän rankkuudesta  Jos majoituksia ei olisi varattu etukäteen, pitäisin ilman muuta yhden välipäivän, mutta nyt edes lyhennetään huomista matkaa ja vältetään aamupäivän serpentiinitien nousu.