RIFUGIO FRATELLI GRECOSTA VALBRUNAAN

Tulossa helppo päivä. Ajattelimme, että emme pidä kiirettä heräämisen kanssa kun matka Valbrunaan on lyhyt ja alamäkeä, vastapainoksi sille, että eilen käveltiin koko pitkä päivä ylämäkeen. Heräämme kuitenkin jo kuudelta säteilevään auringonpaisteeseen. Italiaispariskunta tekee jo lähtöä Lussariin, joten emme todennäköisesti näe heitä enää. 😢 Partiolaisetkin heräilee, heittäkään emme enää näe, kun hekin jatkavat suoraan Lussariin.

Aamiaisen jälkeen lähdetään alamäkeen. Opaskirjan ja karttojen mukaan pitäisi olla järkyttävän jyrkkää GR- polkua (kokemuksesta on opittu, että GR- polut on aina niitä kamalimpia). Mikä iloinen yllätys oli, että oli tehty uusi alaspäin kulkeva serpenttiinitie! En tiennyt, että tiestäkin voi ilahtua näin paljon. Vastaan tulee myös lammas- vuohilauma tietä pitkin. Eläimet ovat olleet alhaalla laitumilla ja nyt kun korkeilla vuorillakin on kesä ne viedään vuorilaitumille.

Aika pian jo saavutaan Valbrunan alppikylään. Talot näyttävät samoilta kuin joissain itävaltalaiskylissä. Aivan kuin ei oltaisikaan enää Italiassa.

Valbrunan kuuluisuus on Julius Kugy. Majapaikkammekin on nimetty hänen mukaansa. Julius Kugy oli monilahjakkuus, myös kirjailija, joka on vaikuttanut näillä seuduilla.

Hei haloo, nythän on juhannus! Skoolamme Laurin kanssa kylän hienoimman hotellin baarissa proseccolla!

Illallinen majapaikassamme antaa odottaa jotain muuta pitkästä aikaa kuin friulilaista perinneruokaa polentaa ja fricoja. Olemme syöneet niitä jo neljästi. Ei kertaakaan enää, kiitos! Huomenna Lussarin vuorelle! Edessä vaikea päätös. Kiipeämmekö koko matkan vuorelle (1790m) vai  "lintsaammeko" loppumatkan ja  käytämme hyväksemme insinöörien taidonnäytettä telecabinaa.😉