Päivä 12 Casa Mallarinossa

Tästä päivästä tulikin pakollinen vapaapäivä. Norovirus iski yöllä ja vaikka tauti onkin jo ohimenossa, on olo vielä sen verran heikko, että oli viisainta jäädä tähän mukavaan majapaikkaan lepäilemään ylimääräiseksi päiväksi.

Meitä kyllä pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Christina- emäntä keittelee meille teetä ja tuo korppuja. Sergio lähti aamulla käymään kaupungissa ja kysyi mitä tarvitsemme. Pyysimme tuomaan banaaneja, kivennäisvettä, lemon sodaa ja jogurtteja. Sergio ei sitten tuonutkaan mitään kaupan tavallisia jogurtteja, vaan oli käynyt varta vasten jostain vuorilta hakemassa kaverinsa tekemiä jogurtteja, jotka ovat kuulemma parhaita.

Huomenna todennäköisesti menemme junalla Pontremoliin, meidän reittimme päätepisteeseen. Se kestää vain 20- minuuttia! Koska tämänpäiväinen vaellusetappi jäi kävelemättä, tulisi huomisesta etapista liian pitkä yli vuorien. Ja majoitus on jo aikaa sitten varattu Pontremolissa.

Päivä 10 Bardin kaupungista Brugnolan kylään

Nyt kun nettiyhteydet tuntuvat toimivan taas paremmin, niin vähän juttua myös viime päiviltä. 

Toissailtainen vegetaari-illallinen makkaratehtaassa osoittautui kiinnostavaksi. Ei mitään fine diningia, vaan kunnon maalaisruokaa. Isot kulhot kaikenlaista. Vain kulhollinen hillosipuleita jäi syömättä. Erityisesti jäi mieleen perunagnocchit tomaattisienikastikkeessa. Suurista ruokamääristä huolimatta Lauri harmittelee jo sitä, että vyö jäi kotiin.

Matkalla Bardiin yhtäkkiä metsässä oli torni.

Torni oli Torre di San Antonino 1100- luvulta. Ihan ei selvinnyt tornin tarkoitus meille.

Onneksi ei tiedetty että Bardin linna menee kiinni jo viideltä, niin ei tullut turhaa stressiä. Oltiin Bardissa puoli viisi. Onnekkaasti meidän hotelli oli ihan linnan kyljessä ja hyvin ehdittiin vielä linnaan.

Bardin linna on 800- luvulta. Tunnelmaa lisäsi se että kaikki muut vierailijat olivat jo lähteneet kun kiertelimme linnan saleissa.

Tänään aamulla nautittiin erinomainen aamiainen. Olimme hotellin ainoat asiakkaat. Ei olisi uskonut siitä ruokamäärästä aamiaisella.

Bardin linna jäi taakse, mutta näkyi takana, ylväänä lähes koko tämän päivän matkan ajan.

Löysin Bardin linnalta pinssin, jossa VIA DEGLI ABATI logo. Se on nyt vaelluslakissani. Pitäisiköhän alkaa keräilemään pinssejä hattuun?!

Puolitoista tuntia yhtämittaista nousua kivikkoisella polulla. Sitä ennen lauantaipäivän retkipyöräilijät, joita oli noin sata viiletti ohi. Vähän väsytti jo se jatkuva Ciao ja Salve hokeminen. Mutta hyvällä tuulella olivat kaikki! Vapaa päivä ja liikuntaa upeissa maisemissa! Meille peukutetaan ja hurrataan.

Suunta eteenpäin ja evästauko Monasteron kylällä ja pyöräilijät tulevat jo vuorilta takaisin päin. Sekä yksi hankalampi kosken ylitys!

Suunta on edelleen ylämäkeen ja vihdoin saavutaan meidän majapaikkaamme Vegaani farmille Brugnolan kylään.

 Vegaanifarmin eläimet ovat kaikki rescue- eläimiä ja emäntämme Manuela joka osaa hyvin englantia, kertoo hauskasti eläimistä ja ennakkoluuloista joita heidän perheensä asettautuminen tähän syrjäiseen vuoristokylään aiheutti. Ei ole epäilystäkään muuten kuka on pomo eläinporukassa.