Toissailtainen vegetaari-illallinen makkaratehtaassa osoittautui kiinnostavaksi. Ei mitään fine diningia, vaan kunnon maalaisruokaa. Isot kulhot kaikenlaista. Vain kulhollinen hillosipuleita jäi syömättä. Erityisesti jäi mieleen perunagnocchit tomaattisienikastikkeessa. Suurista ruokamääristä huolimatta Lauri harmittelee jo sitä, että vyö jäi kotiin.
Matkalla Bardiin yhtäkkiä metsässä oli torni.
Torni oli Torre di San Antonino 1100- luvulta. Ihan ei selvinnyt tornin tarkoitus meille.
Onneksi ei tiedetty että Bardin linna menee kiinni jo viideltä, niin ei tullut turhaa stressiä. Oltiin Bardissa puoli viisi. Onnekkaasti meidän hotelli oli ihan linnan kyljessä ja hyvin ehdittiin vielä linnaan.
Bardin linna on 800- luvulta. Tunnelmaa lisäsi se että kaikki muut vierailijat olivat jo lähteneet kun kiertelimme linnan saleissa.
Bardin linna jäi taakse, mutta näkyi takana, ylväänä lähes koko tämän päivän matkan ajan.
Löysin Bardin linnalta pinssin, jossa VIA DEGLI ABATI logo. Se on nyt vaelluslakissani. Pitäisiköhän alkaa keräilemään pinssejä hattuun?!
Suunta eteenpäin ja evästauko Monasteron kylällä ja pyöräilijät tulevat jo vuorilta takaisin päin. Sekä yksi hankalampi kosken ylitys!
Suunta on edelleen ylämäkeen ja vihdoin saavutaan meidän majapaikkaamme Vegaani farmille Brugnolan kylään.
Vegaanifarmin eläimet ovat kaikki rescue- eläimiä ja emäntämme Manuela joka osaa hyvin englantia, kertoo hauskasti eläimistä ja ennakkoluuloista joita heidän perheensä asettautuminen tähän syrjäiseen vuoristokylään aiheutti. Ei ole epäilystäkään muuten kuka on pomo eläinporukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti