Kuudelta herätys Puuna öömajassa. Tästä tulee hyvä päivä kun päästään ajoissa liikkeelle. Yömajasta tulee Suomen kielessä vähän ankea fiilis, mutta Virossa öömaja taitaa tarkoittaa ennemminkin vierastaloa. Oma huone, sekä iso keittiö meidän käytössä. Aurinko paistaa ja päivästä on tulossa taas lämmin.
Tämä koiran ulkoiluttaja oli varhaisella aamulenkillä ja jäätiin juttelemaan "kuri koer"- kylteistä, joita on siellä ja täällä. Oltaisiin tultu Puuna Öömajasta kivaa oikotietä meidän reitille, niin koiran haukuntaa kuunneltuamme käännyimme "vihainen koira"- kyltin kohdalta takaisin päin. Koiran ulkoiluttaja rouva kertoi että: "juu, se on hänen sukulaisensa koira, ihan hullu, se on purrut minuakin." Ehkä oli hyvä että käännyttiin takaisin. Myös eilen sattui outo koiratapaus kun ihmettelimme miksi meidän Määrin kylän kautta menevä reitti oli siirretty mukavalta maalaishiekkatieltä kiertämään pikkukylä vilkasliikenteiselle asfalttitielle?!? Syyllinen selvisi, kun valittiin kuitenkin se kiva hiekkatie Määrin kylän läpi. Hurjasti haukkuva koira ryntäsi luoksemme pensasaidan läpi maalaistalon pihalta. Yritettiin kävellä vain muina miehinä ja selvittiin ehjin nahoin. Lauri tosin väitti, että koira heilutti häntää ja se on hyvä merkki. En tiedä, täytyy kysyä naapurilta onko näin? Meidän reitin nettisivut kertovat kyseisestä Määrin kylästä : " Vaaralliset paikat: ennen Määrin kylää on valvomattomia koiria, jotka ovat jättäneet omistajansa vapaasti vaeltamaan!" 😂
Vihterpalussa on hieno suomalaisomisteinen kartano, mutta majoittavat jostain syystä vain ryhmiä.
Ja ihanaa päästiin taas meren rannalle! Hyvästi hyttysarmeijat ja tukahduttava kuumuus!
Myös muita vaeltajia näkyy yllättäen. Kolme nuorta miestä on keväisellä vaellusretkellään. Joka kevät vaeltavat noin viikon verran yhdessä. Palaavat tänään jo koteihinsa Tallinnaan. Olen luullut että me vaelletaan hitaasti, mutta nämä miehet taapertavat paljon hitaammin. Tosin heillä on mukana teltta, makuupussit yms.
Mikä ihanuus, Növan keskustasta löytyy kauppa ja kohvik. Täällä on palvelut niin harvassa, että kävelijä on onnellinen kun löytyy sekä kauppa että kahvila, ja vielä helluntaina!
Kun vatsat on täytetty ja seuraavan päivän eväät ja kivennäisvedet ( meillä on kivennäisvesi riippuvuus) ostettu on aika lähteä majapaikkaan. On sellainen raukean hiljainen sunnuntai-iltapäivä kun ilma seisoo, on lämmin ja yhtään ihmistä ei näy missään. Olin varannut mökin Madise guesthousista. Pieni hobittimaja vaikutti sympaattiselta. Emäntä vaikutti jotenkin yllättyneeltä kun näki meidät. Oli kyllä tietoinen että tulemme kävellen, mutta taisi odottaa jotain nuorempia vaeltajia. Halusikin välttämättä majoittaa meidät hobittimajan asemasta vähän isompaan mökkiin. No mikäs siinä kun hintakin pysyi samana eikä näissä mökeissä muita majoittujia ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti