Aikainen ylösnousu hyvin nukutun yön jälkeen. Oudon näköinen vartiotorni-guesthouse jää taakse ja jatketaan rantaa pitkin eteenpäin. Joutsenia on paljon ja se mikä lisää rauhallista äänimaisemaa, niin mitään moottori-tai muitakaan veneitä ei kulje missään. Liekö rannat liian kivikkoisia.
Kävellään korkean rantatörmän eli klintin päällä. Tämä on joku superpitkä 1600 km pitkä klintti.
Pian saavutaan Keila-Joesuun kartanon puistoon. Kohta puiston puiden välistä pilkottaa myös kartano tai pieni linnahan tuo itseasiassa on.
Kartano on perustettu 1600- luvulla. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1833. Vieressä pärskyy Viron kolmanneksi suurin vesiputous. Paikka suorastaan vilisee koululuokkia ja päiväkotiryhmiä. Vähän säälittää pienet naperot joiden on kuunneltava pitkiä selostuksia kartanon ja puiston historiasta.
Keila-Joesuun nähtävyyksien jälkeen kulku jatkui kohti Laulasmaata. Laulasmaalta löytyy kylpylä ja kylpylässä ravintoloita eli omat hätävararuokapöperöt ovat saaneet olla edelleenkin odottamassa. Ruokaillessa vaihdettiin ajatuksia mukavan suomalaispariskunnan kanssa.
Majoituttiin vihreään Maijan emännöimään taloon. Isolla parvekkeella on mukava istuskella teetä hörppimässä ilta-auringossa. Jälleen olemme talon ainoat majoittujat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti