TALLINNA - TABASALU- VÄÄNA-JOESUU

Aamulla herättiin pilviseen aamuun, mutta aika nopeasti sää kirkastui. Heti aluksi oli turvauduttava bussiin, koska Tabasalusta ei löydy yhtään majapaikkaa, niin oli jo etukäteen päätetty mennä bussilla Tabasaluun ja aloittaa vaellus sieltä kohti Vääna-Joesuuta. Kun Tabasalussa kaupasta ostettiin evästä mukaan, niin meidän seuraan lyöttäytyi eläkeläispappa polkupyörineen. Kovasti oli innokas kertomaan tarinoita paikan historiasta ja meidän oli ihan välttämättä tultava katsomaan yksi hieno näköalapaikka. Tosiasiahan on ettei kävelijä kauhean mielellään lähde tekemään ylimääräisiä koukkauksia. Päästiin sentään ukosta vihdoin eroon.

Rannikolla tuntui olevan luonnonsuojelualue toisensa perään. Vuokot kukkivat ja linnut lauloivat. Helppokulkuista polkua kuljettiin rannikkoa pitkin. Ei yhtään ymmärretty, miksi tämä osuus oli reitin esittelyssä ilmoitettu haastavaksi ja suositeltu vain kokeneille vaeltajille! No, ehkä me sitten ollaan niin kokeneita vaeltajia, että reitin haastavuus ei meille oikein auennut. 20 km kaunista rannikkopolkua ei tarjonnut suuria haasteita, mutta sitäkin viehättävimpiä maisemia. Todettiin kuinka hienoa on kävellä, kun ei ole liian kuuma. Viimeisimmillä vaelluksilla Italiassa on pahimmillaan ollut +34 astetta. Tämä raikas kevätsää, jota leuto merituuli viilentää on meille yhtä juhlaa lämpötilan puolesta.

Rantajyrkänteet on aika hienoja, kun kalkkikivi kuluu luoliksi ja seinänteiksi.

Hiekka on vaaleaa ja hienoa. Uimareita ei vielä näy, mutta parikin koululuokkaa. Toiselle porukalle selvästikin pidettiin historian tuntia rannalla.

Evästauko vapauden patsaalla. Ensimmäistä kertaa meillä on termospullo mukana vaelluksella. Aika kiva juodateetä eväiden seuraksi.

Meidän seuraava majapaikka löytyy aivan rannalta. Talo on joku entinen Neuvostoliiton aikainen valvontapaikka, mutta nykyisin ihan viihtyisä guesthouse. Omistajat eivät näin sesongin ulkopuolella ( kesällä tämä on vilkas surffipaikka) ole paikalla, mutta ollaan saatu paljon ohjeita tekstitse monimutkaisista ovikoodisysteemeistä. Eikä ne ovet ja portit meinaa sitten tietenkään millään aueta! Onneksi apuun rientää nuori ystävällinen nainen, joka osaa suomeakin. Hänkin pitää ohjeita sekavina ja yhdessä ihmetellään. Talo vaikuttaa tyhjältä, muita majoittujia ei taida olla. Lopulta saadaan portit ja ovet auki kun nainen soittaa vihdoin paikan omistajalle ja saa ohjeet viron kielellä. Rauhallinen yö tiedossa hiirenhiljaisessa talossa.