San Benedetto 

Subiaco - Trevi nel Lazio 

Subiacosta lähdettiin kukonlaulun aikaan. Alas, alas ja sitten kaunista jokivartta pitkin, jossa lehmät, hevoset ja härät laiduntaa ilman mitään aitauksia. Mukavassa evästaukopaikassa joen varressa ihmettelimme kolmea koulupoikaa, jotka vain istuskelivat. Koulupäivä ja pojat vähän oudossa paikassa luonnon helmassa. Vähän matkaa eteenpäin käveltyämme vastassa oli iso porukka koululaisia opettajan kanssa puita karsimassa. Ne kolme siis lintsasi jostain taksvärkkihommista 

Trevi nel Laziolle raskas nousu ja sateen uhka vielä niskassa. Pienessä kukkulakaupungissa oli aivan erilainen ilmapiiri kuin vaelluksen aikaisemmissa pikkukaupungeissa. Tuntui siltä että täällä ei voitu hyvin. Köyhyyttä, työttömyyttä, alkoholismia etc. Mielenkiintoista oli myös että oikeasti meidän vaellusreitti ei edes olisi kulkenut kaupungin kautta, vaan ohi mutta halusimme nähdä kaupungin. 

Majoitumme ainoaan mahdolliseen majapaikkaan kaupungin laidalla. Iso, ikävä kylmä ja kallis hotelli. Hotellin ankeus jotenkin toisti kaupungin ilmapiirin ankeutta.