San Benedetto
Castel di Tora - Orvinio
Castel di Torasta lähdettiin aamulla varhain nousemaan vuorille taas capuccinon ja kakunpalan voimin. Yhtämittaista nousua kesti yli neljä tuntia, mutta näköalat olivatkin sitten kuin lentokoneesta olisi katsellut.
Härätkin vuorilla vaikuttivat rauhallisilta. Enemmän hirvitti monikymmenpäinen villisikalauma, joka vilisti alempana rinteellä. Villisikahan on kyllä kasvissyöjä, niin kuin mekin, mutta enpä silti haluaisi jäädä emon ja poikasten väliin. Alettiin pitää enemmän ääntä kulkiessa.
Orviniossa meitä jo huolestuneena odotteli Amico del Cammino - yhdistyksen puheenjohtaja Maurizio. Rita oli informoinut häntä jo hyvissä ajoin, että suomalaiset ovat tulossa. Maurizio puhui hyvin englantia, mikä oli mukava yllätys, sillä englannin taitoisia on harvassa. Ritan lisäksi vain alkumatkan yöpymispaikassa Spoletossa, emäntämme Emanuela, joka olikin eläkkeelle jäänyt latinan opettaja ja suuresti ihastunut Suomen kirjastoihin. (Taas yksi hyvä syy olla iloinen suomalainen veronmaksaja) Italiassa kun kunnalliset kirjastot ovat kuulemma ikäviä, pimeitä ja niissä ei kukaan käy.
Orviniossa maanantaina, kaikki ravintolat olivat kiinni, joten oli kokkailtava itse. Ihan hyvää pastaa siitä tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti