San Benedetto 

Gerano - Subiaco 

Subiacoon saapumista odotimme mielenkiinnolla. Benedictus Nursialainen on perustanut 12 luostaria, joista Subiacon luostari ja Montecassinon luostari ovat kuuluisimmat. Subiacon kaupunkikuvaa hallitsee mahtava Borgioiden linna. Luostarille oli vielä matkaa parisen kilometriä kaupungista. Turistibussien rivistö luostarin parkkipaikalla näytti huolestuttavalta. Luostarin kieltotaulurivistö niin ikään vaikuttavalta. Hmmm, tulkitaanko päälläni oleva vaellushame minihameeksi, joka on kielletty? Silenciota

ja kuvaamiskieltoa ei ainakaan kukaan näyttänyt noudattavan. Ja voisiko nyt kuvitellakaan että italialaiset olisivat hiljaa. Kauhea pälpätys. Kiltin näköinen munkki, kissan kanssa toimistossaan antoi meille vaelluspasseihimme timbrat (leimat). Luostari majoittaa vain miehiä, siis nunnien luokse vuorta ylöspäin, vielä hienommista näköaloista nauttimaan. 

Nunnien pienessä yhteisössä on monenmaalaisia naisia. Kongolainen osasi vähän englantiakin. Yhteisö toimii donativo /offerte lahjoitus periaatteella. Varsinaisia hintoja ei ruualle ja yöpymiselle ole. Kysyinkin, voimmeko auttaa illallisen valmistamisessa. Apua tarvittaisiin enemmän kuulemma tiskaamisessa. Loppujen lopuksi emme koskaan päässeet tiskaamaan, kun selvisi että belgialaisella sisarella, joka soitti sitraa oli myös kelttiharppu! Kun talosta löytyi myös kitara jouduimmekin konsertoimaan illallisen jälkeen. Tosin harppuparka oli viritettävä jakoavaimella, kun oikeaa viritysavainta ei ollut. Juuri huomasimme että ajanhermolla olevat nunnat olivat heti laittaneet pätkiä konsertista fb - sivuilleen.