Erinomaisen omatoimiaamiaisen jälkeen lähdettiin Monzunosta kohti toista tyypillistä Apenniinien pikkukylää Madonna dei Fornellia. Koska tiedossa oli lyhyt vaellus, niin lähdettiin liikkeelle vasta kymmenen aikaan ja kaupan kautta.
Korkeuskäyriäkin on joskus ehkä hyvä silmäillä. Reitin korkein huippu näytti vielä olevan edessäpäin.
Jostain kuului kuinka joku harjoitteli vielä trumpetilla asteikkoja. Kyllä on puhallin musiikki kunniassaan tässä kylässä, kun eilisessä orkesterissakin soitti varmaan yksi viidesosa pikkukylän asukkaista.
Alkumatkasta juttelemme hollantilaisen pariskunnan kanssa jotka lähtivät juuri vaeltamaan Monzunosta. Mark on hyvin kiinnostunut kun kerromme olevamme Suomesta. Hän arvostaa suuresti Suomen koulujärjestelmää. Hän on itseasiassa tutkija ja kasvatus- ja koulutus on nimenomaan hänen tutkimusalaansa. Vähän pelkään, että hän alkaa tenttaamaan meitä aiheesta. Rankka ylämäki ja todella kuuma. Ei oikein englannin sanat tule mieleen. Mutta pariskunta menee menojaan. Törmäämme heihin kyllä myöhemmin.
Muta ( italiaksi fango, kai) on ollut vaeltajien harmina. Taas eteen tulee mutakohtia, mutta niistä selvitään kun kierretään metsän kautta. Syntyy jatkuvasti uusia polkuja.
Päästään kivalle kukkulalle, jossa kasvaa kastanjapuita. Monzunon kastanjat on alueen nimi. Kastanjoita on täällä viljelty tuhansia vuosia ja puukin voi kasvaa tuhatvuotiaaksi!
Kastanjametsä oli Monte Veneren rinteellä ja itseasiassa jo Monzunokin oli Venus vuoren rinteellä.
Lyhyt päivä ei sitten ollutkaan niin lyhyt. Paljon mentiin taas ylös ja alas. Ihmettelin mistä nämä opaskirjan tekijät keksivät näitä aikoja. Ainakin pari tuntia on aina lisättävä matkan pituuksiin.
Joku irvileuka on keksinyt vaeltajia hauskuttamaan pikku tauluja. Ja nämä ovat tietysti aina rankimmassa paikassa jonkun vuoren päällä. Reittihän on luokiteltu keskivaikeaksi tai haastavaksi, niin tuskinpa kukaan oikeasti kuvitteleekaan, että easy walk.
Tuuliurut rinteessä ovat äänettömät.
Vihdoin saavutaan Madonna dei Fornelliin. On hauska kun laskeudutaan kylään ja mikä vilinä ja huiske. Rinkkselkäisiä vaeltajia riittää ja tervehdyksiä vaihdetaan. Hollantilaisetkin ovat täällä.
Ja kyläbaari tarjoilee tietysti Via degli Dei olutta janoisille patikoitsijoille.
Madonna dei Fornelli eli liesien Madonna. Outo nimi, pitää vielä selvittää nimen taustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti