BOLOGNA - BADOLO

Herättiin raikkaaseen aamuun ja auringon paisteeseen. Omatoimisen aamiaisen jälkeen päätettiin, että Reno- joen tulvimisen, mudan ja yhden sillan katoamisen vuoksi oli Reno- jokea kuljettava oikeaa puolta. Normaalisti kävelijät kulkevat vasenta laitaa ja pyöräilijät oikeaa laittaa. Niin paljon oli kuitenkin tulvasta ja mutaongelmasta varoitettu sosiaalisen median ryhmissä, että päätettiin uskoa. Lähdettiin hetkeksi takaisin päin ja pyöräilijöiden reittiä joen oikeaa laitaa. Heti kun päästiin joen oikealle puolelle meidät saartoi porukka vapaaehtoisia ekologisia puistonvartijoita!

Porukka oli selvästi tohkeissaan kun pääsivät selittämään meille sekavasti ties millä kielten sekoituksella, että juu joen vasenta laitaa ei kannata mennä, pitää mennä oikeaa laitaa. Vaikeaa saada heidät ymmärtämään että, tiedetään jo!

Vihdoin ylitetään tuo pahamaineinen tulviva joki.

Napolin poika kävelee meitä vastaan. On lähtenyt Firenzestä ja kohta jo perillä Bolognassa. Oikein pursuaa hyvää tuulta. Kerromme, että enää noin kymmenen kilometriä Bolognaan.

Seuraavaksi meitä alkaa jututtaa italialainen kaveri, joka on tullut autolla joen rantaan ja on kovasti juttutuulella. Hänellä on kummallisia käsityksiä. Pohjoimaalaiset eivät kuulemma pidä italialaisista, kun Italialaiset ovat köyhempää kansaa. Yritämme vakuuttaa ettei moiselle alemmuuden tunteelle ole mitään aihetta. Kaveri olisi jatkanut juttuaan vaikka kuinka kauan, mutta halusimme jo jatkaa matkaa. Iloinen yllätys, palazzo d'Rossin kohdalta löytyi kahvila!

Eteenpäin! Nyt alkoi polku jo nousta ja ensimmäiset mutakohdat. Osa vaeltajista vain käveli kylmän rauhallisesti mudan läpi. Me etsimme pienimmätkin mahdollisuudet päästä jotenkin kiertämällä mudan ohi. 

Muita vaeltajia on yllättävän paljon. Millään muulla Italian vaellusreitillä, lukuunottamatta Via Francigenaa, ei olla nähty tällaisia vaeltajamääriä. Kaikki joita on kohdattu ovat olleet italiaisia. Nuoria tai harmaita ukkoja. Vanhemmat, ikäiseni naiset loistavat poissaolollaan. Väkimäärää selittää ehkä myös pitkä viikonloppuvapaa ja monet vaeltavat vain muutaman päivän eivät koko matkaa.

Le nocciole degli Dei luomutila myy polun varrella kävelijöille tilan tuotteita maisteltavaksi. Pähkinöitä ei tosin ollut.

Saavumme majapaikkaamme Badolossa.  Nova Arbora on samalla mielenkiintoinen kasvitieteellinen puutarha. Isäntä Andrea toivotti meidät tervetulleiksi. Paikka on täynnä. Osa vaeltajista nukkuu teltassa puutarhassa.

 

Lähdemme illaksi syömään kyläravintolaan, parin kilometrin päähän. Andrea huomautti meille, että yleensä vaeltajat haluavat sinne kyydin autolla. Ilmoitimme että kyllä me jaksamme kävellä sinne. Näytti vähän hämmästyneeltä. Hah! Me taidetaan olla ikäiseksemme ilmeisesti aika hyväkuntoisia. 😉