Muutama sananen vielä eilisestä illallisesta San Miniatossa. Kun ukkosmyrsky vain jatkui ja jatkui, bongattiin netistä äkkiä ravintola, joka näytti tarjoavan joitakin kasvisruokiakin. Kaikki saderytkyt päällä juostiin ravintolaan, istuttiin alas ja tajuttiin että istutaan Michelin tähden ravintolassa!!! Pisteet tarjoilijoille, ilmekään ei heillä värähtänyt, huolimatta olemuksestamme. Ruuasta vain senverran, että viiden ruokalajin kasvismaistelumenyy oli ihan ok, mutta mielikuvitukseton. Ei mausteita ja kasvissyöjä ilahtuisi muistakin proteiineista kuin pelkästä juustosta. Mutta onneksi hinnat ovat kuitenkin jopa tällaisessa ravintolassa sen verran edulliset, että ei harmittanut ja viinipaketti toimi hyvin.
Majapaikkamme omistajaa emme sitten koskaan tavanneet. Jälleen yksi sekava italiankielinen puhelu ja jotenkin selvisi, että voimme jättää rahat tornihuoneemme pöydälle avaimen kanssa. No, näin teimme lähtiessämme aamulla ja toivoimme, että rahat päätyvät oikealle omistajalleen, sillä ovea ei saanut tietenkään lukkoon ulkopuolelta ilman avainta.
Kukonlaulun aikaan jätimme San Miniaton. Oli lähdettävä varhain sillä edessä oli pitkä päivä ja paljon korkeuseroja. Ennen auringon nousua ukkonen jyrisi taas, oli pakattava uudelleen ja jätesäkit yms käyttöön. Niinhän se on, että kun pakkaa supertarkasti sateen varalta, niin sitä sadetta ei onneksi tulekaan. Pohdimme miten Kelvin on pärjännyt teltassa, kun ukkosmyrsky oli aikamoinen.
Maisemat alkoivat vähitellen näyttää siltä, miltä kuvittelin Toscanan kumpuilevilla kukkuloilla näyttävän. Taukopaikalle pelmahtaa muitakin vaeltajia, ensin väsynyt italialaisnainen, joka on kävellyt jo Torinosta saakka. Sen jälkeen noin viidentoista hengen porukka unkarilaisia ryhmämatkalla vaeltamassa päiväreppujensa kanssa. Kylläpä osaavat huonosti englantia, ainoastaan heidän matkanjohtajansa vaikuttaa kielitaitoiselta. Samaan ryhmään tullaan törmämään vielä myöhemminkin, kuten myös torinon väsyneeseen. Yhdellä vesipisteellä yllättäen kuuluu suomen kieltäkin. Kaksi suomalaista pyöräilijä miestä! Onpas kiva rupatella hetki suomeksi, kunnes unkarilaisryhmä taas lähestyy ja meille tulee kiire jatkaa taas matkaa.
Kun Gambassi Termen kaupunki lähestyy, meidän ohi ajaa auto, tööttäillen ja sieltä vilkutetaan meille! Kelvin! Kertoo, että oli ollut sateinen yö teltassa. Emme oikein tajua miksi nyt ajelee majapaikkansa emännän kanssa ympäriinsä. Sovitaan, että nähdään illallisella. Ei nähty, mutta ehkä huomenna ja varmaan unkarilaisetkin. Majapaikkamme ruoka on todella hyvää. Päihittää mennen tullen Michelin tähdet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti