sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Fucecchio - San Miniato

Aamulla ei pidetty mitään kiirettä. Päivämatka olisi lyhyt, vain kymmenen kilometriä San Miniaton kukkulakaupunkiin. Omatoiminen aamupalakin sujui mallikkaasti. Onnistuimme jopa kapselikahvikoneen käytössä, masiinaa rikkomatta. Fuceccion keskustassa seuraamme liittyi Kelvin. Uusiseelantilainen kaveri, joka oli äitinsä puolelta italialaista sukua ja isänsä puolelta maori. Kelvin kertoi yöpyvänsä useimmiten teltassa vaikka tiesi kyllä ettei se ole Italiassa sallittua kuin leirintäalueella. Upea Arno joki ylitettiin.
Aika varhain päivällä saavuttiin jo San Miniaton alakaupunkiin, josta oli vielä rankka nousu yläkaupunkiin.
Edellisen majapaikan emäntä oli soittaen varannut meille majatalosta huoneen. Ovi oli lukossa, joten soitettiin ovessa olleeseen puhelinnumeroon. Jollain ihmeen intuitiolla ymmärsin Italian kieltä taitamattomana, että avain pitää hakea jäätelömyymälän tytöltä tien toiselta puolelta ja huone on numero seitsemän ja tornissa. Se ei minulle kuitenkaan selvinnyt, että milloin ja minne tämä keskiaikainen tornihuone maksetaan. Mutta ehkä jäätelömyymälän tyttö tietää senkin. Ukonilma puhkesi hetki sen jälkeen kun oltiin asetettu torniimme. Oikea onnenkantamoinen ettei olla vaeltamassa edelleen jatkuvassa ukkosmyrskyssä. Kaupungissa on tänään myös joku fiesta rummunlyöjineen, lipun heittäjineen ja keskiaikahahmoineen. Varmaan odotettu tapahtuma täällä, sääli että ukkonen tuli sekoittamaan juhlatunnelmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti