Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Mikä tuuri! Vappupäivä! Mukavassa asunnossamme heräilemme hitaasti ja puuhaamme aamiaista. Taas yksi vaikeakäyttöinen kapselikahvikone.
Vapunpäivä ja joitakin nuoria kirkon ovella hienoissa vaatteissa varmaan jokin konfirmaatio heillä.
Sieve joki ei ole suuren suuri.
Trebbion linnaa kohden aletaan nousta. Se oli aikoinaan Medicien suvun lomanviettopaikka.
Linna on suljettu korjaustöiden takia, harmi! Hollantilaiset vaeltajamiehet lähtevät linnalta väärälle polulle, mutta huomaamme sen vasta myöhemmin. Ja hekin huomaavat, käveltyään kolmen kilometrin ylimääräisen lenkin. Englantilaispariskuntaa ei ole enää näkynyt. Luulen että he päättivät käyttää taksia jalkojen sijaan.
Aamu on vähän outo. Ihmettelemme, mitä ihmettä, ennen nuoriso painatti kauheaa vauhtia meidän ohitse, mutta nyt me painatamme heidän ohitseen! Aika moni nuori kulkee aika vaikeasti ja hitaasti. Hollantilaismiehet, jotka ovat meidän kanssa samaa ikäluokkaa , kulkevat myös reippaasti. Mietimme, että olisiko niin, että vanhempi väki osaa paremmin säädellä jaksamistaan. Kokemus on valttia. Nuoret saattavat kävellä aluksi todella vauhdikkaasti, mutta linkuttavat sitten loppumatkan idealside jalassa.
Tämän päivän etappi on raskas. Onneksi en muistanut että se on opaskirjassa luokiteltu impegnativaksi eli vaativaksi. Suurin osa päivästä on jyrkkää nousua, joku voisi sanoa että lähes vertikaalista nousua. Vaikka lämpöä on vain mukavat 22 astetta, alkaa rinkan paino tuntua ja hiki valuu
Ylemmäs ja ylemmäs vaan noustaan kohti Monte Senarion luostaria. Luostari on kuuluisa likööreistään. Ja niitä liköörejä tässä jonotetaan.
Luostarilta lähdetään laskeutumaan alas, kohti meidän ensi yön majapaikkaa Casa Milua. Kiva paikka, emäntä Lucia puuhaa meille illallista.
Ai niin ja nythän on vapunpäivä! Iloista vappua! Cin, cin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti