BIVIGLIANO - FIESOLE

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Illallispöydässä oltiin vaihdettu kokemuksia kahden vaellusharrastajan kanssa. Molemmat herrat olivat sitä mieltä, että Via degli Dei on haastavin reitti, missä he ovat tähän mennessä vaeltaneet. Italialainen vanhempi mies oli vaeltanut paljon mm Japanissa, mutta Italian reitit olivat hänelle tuntemattomampia. Ihmetteli aikalailla kun kerroimme, että tämä on jo seitsemäs vaelluksemme Italiassa.

Tämän päivän etapista oli tulossa lyhyt ja kaiken lisäksi vielä facile eli helppo. Hyvää vastapainoa eilispäivän impegnativa eli vaativalle reitille.

Kiinnitettiin huomiota yhteen vaeltajaan, joka me oltiin jo muutama päivä sitten ristitty "zombiepojaksi". Kaveri käveli nyt entistä vaikeammin, täysin suorin jaloin, polvet eivät taipuneet tippaakaan. Ja yleensä hän vielä kävellessä tuijotti eteensä, jotenkin näkemättömin silmin. Tähän mennessä "zombiepoika" ei ollut puhunut meille sanaakaan. Nyt hän ykskaks yllättäen istahti viereemme puun rungolle, kun pidimme taukoa. Kertoi olevansa Milanosta ja jalat olivat kipeytyneet kovasti. Kertoi kuulleensa, että vaellusreitti Santiago de Compostelaan on paljon helpompi kuin Via degli Dei. Vakuutin hänelle, että näin on. Olen kävellyt kyseisen reitin.

Jossain tuolla takanani näkyy ensimmäisen kerran Firenze. Mutta vielä ollaan kaukana Firenzestä, kukkuloilla.

Polku yhtyi Mario Fabianin polkuun ja alkoi jyrkästi nousta Poggio Pratonelle. Polku oli kivikkoinen ja kapea. Yhtäkkiä täysin varoittamatta, alamäkeen ja mutkan takaa, tuli meitä vastaan todella lujaa vauhtia alamäkipyöräilijä. Aikaa reagoida oli muutama sekunti. Astuin sivuun polulta. Siinä kohdassa oli tiheää piikkipensaikkoa ja lensin selälleni pöheikköön. Onneksi selvisin kaatumisesta yhdellä mustelmalla ja naarmuilla käsivarsissa ja tietysti aika suurella säikähdyksellä. Jos emme olisi ehtineet väistää, kaveri olisi tullut suoraan päin. Hänellä sentään oli kypärä päässä ja kaikenlaisia polvi- yms.suojuksia, meillä vain rinkat selässä kaatumista pehmentämässä. Kaveri ei edes huomannut että kaaduin, vaan jatkoi vain järjetöntä menoaan. Pitäisi kieltää tuollainen urheilu poluilla, jossa liikkuu myös kävelijöitä!!!

Poggio Pratone vuoren huipulla on käyty vuonna 405 taistelu Länsi-Rooman valtakunnan ja goottien välillä. Länsi - Rooma voitti. Nuolet ja kilvet on taiteilija suunnitellut muistuttamaan muinaisesta taistelusta.

Aletaan lähestyä Fiesolea ja ensimmäiset talot näyttävät entisaikojen firenzeläisten kesähuviloilta. Varakas väki pakeni kesällä Firenzen tukahduttavaa kuumuutta korkealle Fiesolen kukkuloille.

Laskeudutaan Fiesolen kaupunkiin ja törmäämme heti hollantilaispariskuntaan, jotka näimme viimeksi Monzunosta lähdettyämme. Iloinen jälleennäkeminen.

Meillä on iso lukaali aivan Piazzan laidalla.

Aurinko laskee. Huomenna viimeinen etappi Firenzeen.