FIESOLE - FIRENZE

Kevyt laskeutuminen Fiesolen kukkuloilta Firenzeen sujui muutamassa tunnissa. Matkan varrella oli muutamakin Medicien huvila. Niitä tuntuu täällä riittävän.

Firenzessä odotti sitten valtava turistihulina. Ja nyt on vielä matalan sesongin aika! Aikamoinen vastakohta sille, millainen äänimaisema vuorilla oli, kun ei kuulunut muuta kuin linnunlaulua ja hyönteisten surinaa. Haluttiinkin aika nopeasti takaisin Fiesoleen entiseen etruskien kaupunkiin, jossa meillä on vielä käytössä sama lukaali muutamaksi yöksi.

Firenzen Duomo 

Neptunuksen patsaalta aloitettiin Bolognasta ja Neptunuksen patsaalle päätettiin tämä vaellus Firenzessä.

Muutama sananen vielä Via degli Dei - reitistä. Vaellusreitti ei ole ihan helpoimmasta päästä. Reitti on virallisestikin luokiteltu keskivaikeaksi - haastavaksi. Jos haluaisi vaeltaa esimerkiksi Toscanan alueella, niin kyllä tällä kokemuksella suosittelisin ensisijaisesti Via Francigenaa Toscanan alueella. Se  on paljon helpompi kuin Via degli Dei, maisemat ovat yhtä upeita ja Francigenan varrelle osuu monia kiinnostavia kaupunkeja, kuten Lucca, Siena ja San Gimignano. Mutta jos on tarvetta fyysisesti haastaa itseään rankemmilla vuoripoluilla, niin silloin Via degli Dei on hieno kokemus. Via degli Dei on hyvin tuotteistettu reitti ja sen vuoksi sen tunnettuus italialaisten joukossa on suuri. Se on myös helposti saavutettavissa, alkaessaan ja päättyessään suuriin kaupunkeihin Bolognaan ja Firenzeen.

Tällaista tällä kertaa. Kiitos jos jaksoit vaeltaa kanssamme! 

Arrivederci, seuraavaan kertaan! 😊

 

BIVIGLIANO - FIESOLE

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Illallispöydässä oltiin vaihdettu kokemuksia kahden vaellusharrastajan kanssa. Molemmat herrat olivat sitä mieltä, että Via degli Dei on haastavin reitti, missä he ovat tähän mennessä vaeltaneet. Italialainen vanhempi mies oli vaeltanut paljon mm Japanissa, mutta Italian reitit olivat hänelle tuntemattomampia. Ihmetteli aikalailla kun kerroimme, että tämä on jo seitsemäs vaelluksemme Italiassa.

Tämän päivän etapista oli tulossa lyhyt ja kaiken lisäksi vielä facile eli helppo. Hyvää vastapainoa eilispäivän impegnativa eli vaativalle reitille.

Kiinnitettiin huomiota yhteen vaeltajaan, joka me oltiin jo muutama päivä sitten ristitty "zombiepojaksi". Kaveri käveli nyt entistä vaikeammin, täysin suorin jaloin, polvet eivät taipuneet tippaakaan. Ja yleensä hän vielä kävellessä tuijotti eteensä, jotenkin näkemättömin silmin. Tähän mennessä "zombiepoika" ei ollut puhunut meille sanaakaan. Nyt hän ykskaks yllättäen istahti viereemme puun rungolle, kun pidimme taukoa. Kertoi olevansa Milanosta ja jalat olivat kipeytyneet kovasti. Kertoi kuulleensa, että vaellusreitti Santiago de Compostelaan on paljon helpompi kuin Via degli Dei. Vakuutin hänelle, että näin on. Olen kävellyt kyseisen reitin.

Jossain tuolla takanani näkyy ensimmäisen kerran Firenze. Mutta vielä ollaan kaukana Firenzestä, kukkuloilla.

Polku yhtyi Mario Fabianin polkuun ja alkoi jyrkästi nousta Poggio Pratonelle. Polku oli kivikkoinen ja kapea. Yhtäkkiä täysin varoittamatta, alamäkeen ja mutkan takaa, tuli meitä vastaan todella lujaa vauhtia alamäkipyöräilijä. Aikaa reagoida oli muutama sekunti. Astuin sivuun polulta. Siinä kohdassa oli tiheää piikkipensaikkoa ja lensin selälleni pöheikköön. Onneksi selvisin kaatumisesta yhdellä mustelmalla ja naarmuilla käsivarsissa ja tietysti aika suurella säikähdyksellä. Jos emme olisi ehtineet väistää, kaveri olisi tullut suoraan päin. Hänellä sentään oli kypärä päässä ja kaikenlaisia polvi- yms.suojuksia, meillä vain rinkat selässä kaatumista pehmentämässä. Kaveri ei edes huomannut että kaaduin, vaan jatkoi vain järjetöntä menoaan. Pitäisi kieltää tuollainen urheilu poluilla, jossa liikkuu myös kävelijöitä!!!

Poggio Pratone vuoren huipulla on käyty vuonna 405 taistelu Länsi-Rooman valtakunnan ja goottien välillä. Länsi - Rooma voitti. Nuolet ja kilvet on taiteilija suunnitellut muistuttamaan muinaisesta taistelusta.

Aletaan lähestyä Fiesolea ja ensimmäiset talot näyttävät entisaikojen firenzeläisten kesähuviloilta. Varakas väki pakeni kesällä Firenzen tukahduttavaa kuumuutta korkealle Fiesolen kukkuloille.

Laskeudutaan Fiesolen kaupunkiin ja törmäämme heti hollantilaispariskuntaan, jotka näimme viimeksi Monzunosta lähdettyämme. Iloinen jälleennäkeminen.

Meillä on iso lukaali aivan Piazzan laidalla.

Aurinko laskee. Huomenna viimeinen etappi Firenzeen.

SAN PIERO A SIEVE - BIVIGLIANO

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Mikä tuuri! Vappupäivä! Mukavassa asunnossamme heräilemme hitaasti ja puuhaamme aamiaista. Taas yksi vaikeakäyttöinen kapselikahvikone.

Vapunpäivä ja joitakin nuoria kirkon ovella hienoissa vaatteissa varmaan jokin konfirmaatio heillä. 

Sieve joki ei ole suuren suuri.

Trebbion linnaa kohden aletaan nousta. Se oli aikoinaan Medicien suvun lomanviettopaikka. 

Linna on suljettu korjaustöiden takia, harmi! Hollantilaiset vaeltajamiehet lähtevät linnalta väärälle polulle, mutta huomaamme sen vasta myöhemmin. Ja hekin huomaavat, käveltyään kolmen kilometrin ylimääräisen lenkin. Englantilaispariskuntaa ei ole enää näkynyt. Luulen että he päättivät käyttää taksia jalkojen sijaan.

Aamu on vähän outo. Ihmettelemme, mitä ihmettä, ennen nuoriso painatti kauheaa vauhtia meidän ohitse, mutta nyt me painatamme heidän ohitseen! Aika moni nuori kulkee aika vaikeasti ja hitaasti. Hollantilaismiehet, jotka ovat meidän kanssa samaa ikäluokkaa , kulkevat myös reippaasti. Mietimme, että olisiko niin, että vanhempi väki osaa paremmin säädellä jaksamistaan. Kokemus on valttia. Nuoret saattavat kävellä aluksi todella vauhdikkaasti, mutta linkuttavat sitten loppumatkan idealside jalassa.

Tämän päivän etappi on raskas. Onneksi en muistanut että se on opaskirjassa luokiteltu impegnativaksi eli vaativaksi. Suurin osa päivästä on jyrkkää nousua, joku voisi sanoa että lähes vertikaalista nousua. Vaikka lämpöä on vain mukavat 22 astetta, alkaa rinkan paino tuntua ja hiki valuu 

Ylemmäs ja ylemmäs vaan noustaan kohti Monte Senarion luostaria. Luostari on kuuluisa likööreistään. Ja niitä liköörejä tässä jonotetaan.

Luostarilta lähdetään laskeutumaan alas, kohti meidän ensi yön majapaikkaa Casa Milua. Kiva paikka, emäntä Lucia puuhaa meille illallista. 

Ai niin ja nythän on vapunpäivä! Iloista vappua! Cin, cin!