SAARE- HAAPSALU

Aamu valkeni taas aurinkoisena. Meillä on ollut uskomaton onni säiden suhteen. Pelkkää aurinkoa yhdeksän päivää! Nenät ovat vähän palaneet, mutta mitäs tuosta. Anu emäntämme oli kattanut aamiaisen alakertaan.

Touhukas emäntä pitää majoitusta ja kahvilaa kartanossa, kutoo mattoja myyntiin ja jopa aamiaisen kauniit mukit olivat emännän itse tekemiä.

Tästä meidän viimeisestä patikointipäivästä oli tulossa lyhyehkö. Ensin kartanolta reilu 3 kilometriä Pürksin kylää kohti. Kettu tuli vastaan kartanon tiellä.

Pürksissä olivat koululaiset juuri menossa kouluun ja käytiin vilkaisemassa Pürksin kartanoa.

Sitten matka jatkui kohti Österbyn satamaa alle neljä kilometriä. Oltiin edellisenä iltana otettu yhteyttä "paattimeeheen" niinkuin kartanon emäntä Anu sanoi. Österbyn satamasta on vain 15 minuutin venematka Haapsalun kaupunkiin. Venekyyti eli veetakso on kuitenkin tilattava etukäteen, jotta "paattimies" tietää tulla tiettyyn aikaan hakemaan venekyytiä tarvitsevia. Systeemi tuntui toimivan erinomaisesti. Paattimies tuli veneellään minuutilleen Österbyyn satamaan silloin kun oli sovittu.

Hetkessä oltiin Haapsalun viehättävässä kaupungissa. Vietämme Haapsalussa vielä pari lomapäivää. Muutama sananen rannikon vaellusreitistä. Maasto on tasaista ja melko vaihtelevaakin. Eläimiä ja varsinkin lintuja näkee ja kuulee todella paljon. Palvelut ovat kuitenkin kävelijälle vähän harvassa. Ruokailut, eväät ja majapaikat täytyy suunnitella tarkasti etukäteen. Välillä päiväetapit venyvät pitkiksi, majapaikkojen puutteen vuoksi. Mutta kaikkinensa mielenkiintoinen vaellus, josta muutamana kiintoisimpana paikkana voisi mainita Pakrin niemen ja Padisen kartanoalueen ja luostarin. Laittakaahan viestiä blogia seuranneet!

Kiitos jos vaelsitte kanssamme!

ELBIKU - SAARE

Päivä valkeni jälleen aurinkoisena. Runsaan aamiaisen jälkeen suunnattiin kohti lomakylän rantaa. Sieltä löytyikin surffibaari, joka ilmoitti avaavansa ensimmäinen kesäkuuta.

Jostain käsittämättömästä syystä joku bändi oli kuitenkin jättänyt kaikki soittokamansa avoimeen baariin, virratkin oli päällä, mutta yhtään ihmistä ei mailla halmeilla. Treenit  eilen illalla, soittimet unohtui baariin?

Meidän matka jatkui hetken merenrantaa.

Sitten siirryttiin sisämaahan. On mukava että rannat ovat yleensä rakentamattomia ja niitä pitkin voi taivaltaa. Talot ja kesämökit on rakennettu sisämaan puolelle, kun hiekkainen rantaosuus päättyy ja metsä alkaa. En tiedä kieltääkö ranta-alueelle rakentamisen joku laki, vai onko se vain käytäntö. Aika paljon virolaiset ovat myös innostuneet ultramoderneista mökeistä ja taloista. Sellaisia, joissa kaikki seinät ovat esim peililasia. Ja pihassa Rolls-Royce. Superrikkaat ovat ostaneet hienoja tontteja, mutta eivät hekään ole ihan rantaan rakentaneet. 

Loppumatka tänään mentiinkin sitten teitä pitkin. Onneksi tiet olivat sellaisia, että niissä kulki vain noin yksi auto tunnissa.

Noarootsin pitäjän kirkolla pidettiin evästaukoa. Tässä Hosbyn kylässä piti olla myös turistitoimisto ja sen piti kaikkien lähteiden mukaan olla jopa auki. Vähän ihmeteltiin. Pikkuruinen kylä ja muka turistitoimisto? Kyllä, turistitoimisto oli!

Valtava turistitoimisto muutaman talon kylässä?  Mutta se oli kiinni. Jos vaikka Ruotsin valtio tukee näitä Viron ruotsalaisten rannikkokyliä? Tiedä häntä. Matka jatkui kohti seuraavaa majapaikkaa. Tämä on todellista lintubongareiden unelmaseutua. Mekin nähtiin kalasääksi ja tunnistettiin kuhankeittäjä laulusta.

Päästiin perille Saaren kartanoon. 

Saare möis on ihan sympaattinen pieni kartano. Kuten arvata saattaa, ollaan taas ainoat majoittujat. Kun tässä kartanon edustalla istuskellaan kahvilla, niin juuri kävi matkailijapariskunta pyörähtämässä, kysyen kohteliaasti että häiritseekö, jos he ottavat muutaman kuvan. Kartanon omistajan elkein totesimme, että ei häiritse, ottakaa vain.

Kartanon emäntä ehdotti meille linturetkeä lintutornille. Eeeh, ei jaksa enää illalla ja aika monta lintuakin on jo nähty tänään. Huominen vesitaksi kyyti on tilattu, toivon mukaan onnistuu.

NŌVA-DIRHAMI-ELBIKU

Koko päivä, puoli kahdeksasta iltapäivä viiteen, kuljettiin aivan rantaviivaa pitkin. Välillä jalan alla oli pehmeää, välillä kovaa hiekkaa, välillä pikkukiviä, välillä kalliota tai kuivaa levää. Ei näkynyt muita ihmisiä kuin yksi yksinäinen surffaaja merellä. Ei laivoja, ei moottororiveneitä, mutta valtavasti vesilintuja ja taivaalla hanhiauroja matkalla Suomeen.

Ihmeteltiin outoa, vinkuvaa ääntä mikä kuului hiekasta. Sitten muistin lukeneeni jotain laulavasta hiekasta. Hiekkarakeista ja tuulesta tulee sellainen viheltävä ääni.

Nyt tultiin Noa-Rootsin kuntaan. Tänne saapui ruotsalaisia asumaan jo 1200-luvulta lähtien. 

Ruotsalaisuus näkyy vielä paikan nimissä. Ruotsalaisia arvellaan olevan jäljellä enää noin tuhat. Kuvan henkilö ei edusta ruotsalaisvähemmistöä.

Dirhamin kylä olisi ollut normaali etapin päätepiste. Mutta koska Dirhamiin jääminen olisi pidentänyt seuraavan päivän etapin kohtuuttoman pitkäksi, niin oli päätetty, että poiketaan Dirhamissa vain kaupassa ja jatketaan matkaa Elbikun suuntaan Roostan puhkekeskukseen.

Täällä on kymmenittäin punaisia lomamökkejä eikä ketään muita asiakkaita meidän lisäksi. Monta sataa henkeä vetävä ravintola on kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä, ja meidän onneksemme, auki. Saadaan ruokaa ja kun ilmoitetaan että aamiainen klo 9 on meille liian myöhäinen, saamme styrox laatikon täynnä aamiaistarpeita. Kyllä kelpaa huomen aamulla! Lauri saa syödä kuusi donitsia, minä en niistä niin perusta.

VIHTERPALU - NÕVA

Kuudelta herätys Puuna öömajassa. Tästä tulee hyvä päivä kun päästään ajoissa liikkeelle. Yömajasta tulee Suomen kielessä vähän ankea fiilis, mutta Virossa öömaja taitaa tarkoittaa ennemminkin vierastaloa. Oma huone, sekä iso keittiö meidän käytössä. Aurinko paistaa ja päivästä on tulossa taas lämmin.

Tämä koiran ulkoiluttaja oli varhaisella aamulenkillä ja jäätiin juttelemaan "kuri koer"- kylteistä, joita on siellä ja täällä. Oltaisiin tultu Puuna Öömajasta kivaa oikotietä meidän reitille, niin koiran haukuntaa kuunneltuamme käännyimme "vihainen koira"- kyltin kohdalta takaisin päin. Koiran ulkoiluttaja rouva kertoi että: "juu, se on hänen sukulaisensa koira, ihan hullu, se on purrut minuakin." Ehkä oli hyvä että käännyttiin takaisin. Myös eilen sattui outo koiratapaus kun ihmettelimme miksi meidän Määrin kylän kautta menevä reitti oli siirretty mukavalta maalaishiekkatieltä kiertämään pikkukylä vilkasliikenteiselle asfalttitielle?!? Syyllinen selvisi, kun valittiin kuitenkin se kiva hiekkatie Määrin kylän läpi. Hurjasti haukkuva koira ryntäsi luoksemme pensasaidan läpi maalaistalon pihalta. Yritettiin kävellä vain muina miehinä ja selvittiin ehjin nahoin. Lauri tosin väitti, että koira heilutti häntää ja se on hyvä merkki. En tiedä, täytyy kysyä naapurilta onko näin? Meidän reitin nettisivut kertovat kyseisestä Määrin kylästä : " Vaaralliset paikat: ennen Määrin kylää on valvomattomia koiria, jotka ovat jättäneet omistajansa vapaasti vaeltamaan!" 😂

Vihterpalussa on hieno suomalaisomisteinen kartano, mutta majoittavat jostain syystä vain ryhmiä.

Ja ihanaa päästiin taas meren rannalle! Hyvästi hyttysarmeijat ja tukahduttava kuumuus!

Myös muita vaeltajia näkyy yllättäen. Kolme nuorta miestä on keväisellä vaellusretkellään. Joka kevät vaeltavat noin viikon verran yhdessä. Palaavat tänään jo koteihinsa Tallinnaan. Olen luullut että me vaelletaan hitaasti, mutta nämä miehet taapertavat paljon hitaammin. Tosin heillä on mukana teltta, makuupussit yms.

Mikä ihanuus, Növan keskustasta löytyy kauppa ja kohvik. Täällä on palvelut niin harvassa,  että kävelijä on onnellinen kun löytyy sekä kauppa että kahvila, ja vielä helluntaina!

Kun vatsat on täytetty ja seuraavan päivän eväät ja kivennäisvedet ( meillä on kivennäisvesi riippuvuus) ostettu on aika lähteä majapaikkaan. On sellainen raukean hiljainen sunnuntai-iltapäivä kun ilma seisoo, on lämmin ja yhtään ihmistä ei näy missään. Olin varannut mökin Madise guesthousista. Pieni hobittimaja vaikutti sympaattiselta. Emäntä vaikutti jotenkin yllättyneeltä kun näki meidät. Oli kyllä tietoinen että tulemme kävellen, mutta taisi odottaa jotain nuorempia vaeltajia. Halusikin välttämättä majoittaa meidät hobittimajan asemasta vähän isompaan mökkiin. No mikäs siinä kun hintakin pysyi samana eikä näissä mökeissä muita majoittujia ole.

PADISE - VIHTERPALU

Meidän vaeltajien hemmottelu jatkui aamiaisella. Kartanon aamiainen oli todella luxusta, verrattuna aikaisempien aamujen pikapuuroihin.

Ainoa harmi oli, että päästiin aamiaisen myöhäisyyden takia liikkeelle vasta yhdeksän jälkeen, kun normaalisti ollaan silloin kävelty jo lähes kaksi tuntia. Majoitukseen sisältyi myös kaksi tuntia boutique spassa. Aika kiva pienen pieni spa, jonne otetaan sisään vain muutamia ihmisiä kerrallaan. Jalat elpyivät nopeasti saunojen lämmössä rauhallista musiikkia kuunnellen.

Tämä päivä kuljettiin, toisin kuin eilinen, lähes pelkästään rauhallisia metsäpoluja.

Ilma on helteinen ja hyttysarmeijat ovat heränneet. Onneksi punkkikarkotteet näyttävät tepsivän myös hyttysiin.

Rannikkoreittimme siirtyi koukkaamaan sisämaan kautta, koska Kurksen salmi, joka on jotain rutakkoa täytyy kiertää. Siksi eilen ja tänään ei merestä ole näkynyt vilaustakaan. Huomenna päästään taas rannalle ja merituuli pitää toivottavasti hyttyset poissa.

Päivän puolivälissä pidettiin kauppapysähdys Harju-Ristissä. Paikan kirkontorni oli vähän vino, mutta sen sanottiinkin olevan Viron vanhin.

Päivän ainoalle evästauolle ei oikein millään meinannut löytyä mitään paikkaa hyttysmetsässä, mutta jotenkin saatiin eväsleivät syödyksi.

Tästä kehkeytyi pitkä päivä, kun vasta puoli seitsemältä löydettiin meidän majapaikkaan. Kaililla on iso talo, jonka alakerran huoneita hän vuokraa. Kissan nimi on Twain, Mark Twainin mukaan.

PAKRIN NIEMI- PADISE

Aurinkoinen aamu herätti meidät Pakrin niemen majakanvartijan vierastalossa. Tulossa oli lämmin, suorastaan helteinen päivä. Lähdettiin kävelemään kohti Paldiskin kaupunkia aika jyrkällä harjanteella. Kieltotaulut varoittivat hengenvaarasta, mutta siitä kulki rannikon vaellusreitti, niin siinä mekin käveltiin. Totesin, että parempi olla katsomatta äkkijyrkkää pudotusta merelle päin, vaan suunnata katse sisämaan puolelle, niin pysyy tasapaino paremmin. 😉

Aika pian oltiin Paldiskin kaupungissa. Kiitin onneani etten ollut varannut täältä majoitusta, vaan mukavasta talosta Pakrin niemellä. Paldiski vaikutti, ankealta ja hymyttömältä kaupungilta. Joskus kaupungin ilmapiirin aistii nopeasti ja Pakdiskista halusi nopeasti jatkaa eteenpäin. Ja nopean kauppapysähdyksen jälkeen jatkoimme rivakasti eteenpäin läpi loputtomalta tuntuvan teollisuus - ja satama-alueen.

Paldiskin jälkeen käveltiin aika pitkään vähän tylsää asfaltti tietä, jossa kulki suht paljon liikennettä.

Madisen kylän kirkko osui sopivasti evästauon paikaksi, suunnilleen puolivälissä päivän taipaletta.

Joku raukka oli unohtanut kirkolle erinomaiset teleskooppivaelllussauvansa. Liekö ollut joku saman reitin kulkija.

Päivä alkoi muuttua iltapäivällä vain kuumemmaksi ja kuumemmaksi. Peltoteitä kuljettiin, eikä juuri varjoa löytynyt.

Madisen kartano putkahti vihdoin näkyviin puitten välistä. Olipa hyvä että olin varannut majoituksen jo etukäteen, sillä olimme niin pölyisiä ja hikisiä, että meidät olisi varmaan muuten käännytetty ulko-ovelta tiehemme.

Amalia huoneemmee näyttää oikein viehättävällä, siihen asti kunnes olemme levittäytyneet huoneeseen kimpsuinemme ja kampsuinemme. Pesseet pyykkiä, ripustaneet sen kuivumaan yms.

Kartanon vieressä on 1200-luvulla perustettu sistersiläisluostari, joka on nykyään museona. Padise onkin aika suosittu matkailukohde, kun täältä löytyy kaikenlaista nähtävää.

Huomenna illalla tässä luostarin kirkossa olisi kamarimusiikkikosertti, mutta silloin me olemme jo kävelleet eteenpäin.

LAULASMAA-KERSALU-PALDISKI

Käytiin eilen vielä Laulasmaalla ihmettelemässä Arvo Pärt keskusta. Keskus oli ihan lähellä meidän majapaikkaa männikössä, polun päässä. Arvo Pärt on selvästi virolaisille tärkeä säveltäjä. Pärt asuu juuri täällä Laulasmaalla.  Kuulokkeista soi Pärtin vähän eteerisen mystinen musiikki ja keskuksessa kuljeskeli mieshenkilö, joka näytti ihan nuorelta Arvo Pärtiltä! Yhdennäköisyys oli hämmentävä. Liekö ollut Pärtin pojanpoika tai niin innokas fani että muistuttaa jo kohdettaan.

Sofi kissa heräsi myös aikaisin ja tunki meidän mukavaan sänkyyn venyttelemään.

Päätettiin kävellä kaksi etappia saman päivän aikana. Koska Kersalusta ei oikein löytynyt majoitusta, oli jo etukäteen päätetty suunnata suoraan Pakrin niemelle. Puoli kahdeksalta lähdettiin liikkeelle ja muutama kilometri tuli ylimääräistä kun oli käytävä kaupassa evästä ostamassa. Yksi nuori kaveri näyttää kävelevän täällä samoja polkuja kevyen päivärepun kanssa. Satuttiin vielä samaan eväspaikkaan ja vähän säälitti kaveri vesipullonsa kanssa, kun meillä pöytä notkui evästä. Toisaalta se eväiden raahaminen vaatii kyllä myös paljon hikeä ja vaivanäköä. Olisihan me toki jotain hänelle tarjottu jos hän olisi tullut kysymään, mutta pysytteli sivummalla.

Tuli mieleen italiaisen vaeltajan kertomus, kuinka hän oli kohdannut vaelluspolulla amerikkalaisen porukan , jotka olivat aikalailla ilman eväitä ja juotavaa ja olivat pyytäneet vettä tältä italialaiselta. Hän hyväntahtoisesti antoi vähistä omista vesivaroistaan. Toisin kuin luulisi häntä ei kiitelty vaan porukka oli valittanut siitä kun vesi oli lämmintä, eikä ollut kylmää!!!!

Korkeat rantatörmät vetävät vertoja Pohjois-Espanjan vastaaville.  Paldiskin alue on toiminut laivastotukikohtana jo tsaarin aikana ja myöhemmin neuvostoaikana. Tuosta ajasta näkyy vielä jäänteitä.

Noin viiden aikaan putkahtaa vihdoin näkyviin majakka ja majakan vieressä meidän majapaikka.

Tämä on Paldiskin nykyinen majakka. Majakoita täällä on ollut jo 1700- luvulta lähtien. Omistajapariskunta puhuu erinomaisesti suomea ja auringonlaskut ovat kuulemma täällä upeaakin upeampia. Huh, aika myöhään pitäisi siis jaksaa valvoa!